Porchetta - italialainen possurulla

Olen saattanut joitakin aiempiakin blogipostauksia aloittaa suunnilleen sillä, että "niin monen vuoden ajan olen halunnut kokeilla sitä ja tätä". No, porchetta kuuluu myös näihin asioihin! Italiasta kotoisin oleva possurulla, porchetta (lausutaan por'ketta), valmistetaan perinteisesti possun kylkipalasta josta on luut leikattu pois. Sisälle voi laittaa yksinkertaisimmillaan mausteita ja yrttejä, tai sitten jotakin massakkaampaa.

Koska tämä oli ensimmäinen possurullani koskaan, niin tahdoin pelata varman päälle ja halusin sen olevan aloittelijaystävällinen ja helppo porchetta. Suurin osa ohjeesta tuli eittämättä herkullisen oloisesta Onko nälkä? -blogista ja viimeiset valmistukseen liittyvät silaukset asiaan enemmän perehtyneeltä serkultani. Lopputulos oli sitä lajia, että tätälisääkiitosnytheti. Eikä ollut edes vaikeaa!

Porchetta on sikäli helppo tarjottava myös vieraille, koska kaikki esivalmistelut paistamista lukuun ottamatta tehdään edellisenä päivänä!

Huom: jos tilaat possun kylkipalan lihakauppiaalta, niin tilaa suolaamaton ja luuton kylkipala. Monet lihakauppiaat voivat tarjota valmiiksi suolattua kylkirullaa, mutta silloin se on käytännössä paistamista vaille valmis ruoka.

Porchetta chorizotäytteellä

Noin 4-6 annosta

2-2,5 kilon pala possun kylkeä, nahka mukana ja luut irrotettuna
Lisäksi tarvitset: Paistoastian ja paistonarua. Teroitettu veitsi ehdottoman plussaa.

Mausterub:
3 rkl suolaa
1-2 rkl mustapippuria myllystä
0,5-1 tl muskottipähkinää
2 tl fenkolinsiemeniä jauhettuna
1 rkl savupaprikaa
1 tl timjamia (kuivattuna)
2 tl valkosipulijauhetta

Chorizotäyte (vapaaehtoinen):
2 chorizo-raakamakkaran täyte
4 valkosipulinkynttä murskattuna
1 oksa tuoretta rosmariinia
(muutama lehti tuoretta salviaa)
Mustapippuria myllystä
1 tl savupaprikaa

Sekoita ensin mausterubin ainekset sekaisin pienessä kulhossa ja sen jälkeen valmista chorizotäyte, jos haluat sellaisen rullan keskelle.

Työalustalle kannattaa levittää esim. leivinpaperia, sillä possun kylki leikataan kunnolla auki, jolloin se vaatii paljon työtilaa. Putsaa kyljestä (lihapuolelta) tarvittaessa hiukan kalvoja, jos niitä on häiritsevän paljon.

Katso, mihin suuntaan lihansyyt kulkevat. Käännä pala siten, että kun leikkaat lihan suurimmaksi osaksi irti nahasta ja kun komeus rullataan "kääretortuksi", niin syyt kulkisivat pitkittäin rullan sisällä (eli rullan päästä päähän).

Leikkaa liha irti nahasta jättäen rasvan kiinni nahkaan. Älä kuitenkaan leikkaa lihaa yhdestä kylkipalan sivusta irti, vaan jätä liha nahkaan noin sentin paksuudelta kiinni siten, että sinulla on kuin avattava kirja. Levitä pala työalustalle siten, että nahkapuoli on alapuolella ja "kirja" edessäsi auki.

Hiero mausterub kokonaan lihaan joka puolelle, sekä "kirjan" kanteen että sisälle. Ota sitten chorizotäyte ja muotoile se pötköksi "kirjan" lihaosuuden uloimpaan päätyyn, josta tulee porchettan sisin osa. Ala rullata kirjaa kiinni tästä samasta päädystä alkaen niin, että saat rullattua lihan nätisti ja nahkaosuus jää peittämään rullan ulkopintaa.

Sido rulla paistonarulla. Tästä videosta näet äärimmäisen helpon sitomistyylin.

Laita porchetta uunivuokaan, mutta älä peitä sitä. Anna rullan maustua jääkaapissa vähintään 12 tunnin ajan. Ota porchetta huoneenlämpöön noin 2 tuntia ennen paistamista.

Paista porchetta sitten seuraavasti:

• 225-asteisessa uunissa ensin 30 minuuttia
• Alenna lämpö 150 asteeseen ja lisää uunin pohjalle astia jossa hiukan vettä. Tämä pitää rullan mehevänä. Paista noin 3 tuntia.
• Ota pois uunista ja anna vetäytyä 15 minuuttia ennen leikkaamista.

Jos haluat rullaan kunnon cracklingin, eli rapean nahkakuoren, niin paista porchettaa alun korkean lämmön jälkeen 2,5 tuntia 150-asteisessa uunissa vesihauteen kanssa. Ota sitten haude pois ja nosta uunin lämpötila uudelleen 225 asteeseen ja anna olla 20-30 minuuttia. Seuraa nahan tilannetta, koska lopputulos riippuu aina palasta ja uunista. Kun nahka on selkeästi kuplinut, niin sinulla pitäisi olla kunnon rapsahtava crackling.

Alkuperäinen ohje:
Onko nälkä? - Possua parhaimmillaan: Porchetta!

Tässä kuvassa kylkipala on vielä kokonaan operoimatta, mutta täyteaineet ovat valmiina. Valitettavasti kuva lihasta operoinnin jälkeen jäi ottamatta, kun kädet olivat jauheissa ja makkaramassassa.

Amerikkalainen apple cider haudutuspadassa

Amerikkalaisten nimitys kuumasta sesonkijuomasta voi vähintään hämmentää, sillä käsitetäänhän nimi "omenasiideri" meillä Suomessa ihan toisin. Tämä alkoholiton juoma, jota valmistetaan ja tarjoillaan syksystä lähtien talven yli (mm. halloweenina ja jouluna), ei siis juuri muistuta kotimaamme kauppojen hyllyiltä ostettavaa tavaraa.

Lähinnä kyse onkin maustetusta omenamehusta, jonka voi juoda kylmänä tai kuumana ja esimerkiksi karamellilla tai kermavaahdolla varusteltuna. Kävimme Vuorenpeikon kanssa Hämeen linnan Tuomaan markkinoilla, josta löysin ahvenanmaalaisia Santana-omenoita myyvän kojun ja ostin reilut pari kiloa omenoita niitä ennakkoon maistamatta. Söin yhden kun autoilimme kotiin ja voi hyvänen aika - kyseessä oli ehkä makein ja mehukkain omena, mitä olen hetkeen haukannut.

Tokihan sitten näitä makeita herkkuja piti johonkin käyttää ja muistin, että olen pitkän aikaa halunnut hyötykäyttää haudutuspataamme muuhunkin kuin nyhtöpossun tekemiseen. Siispä etsimään reseptejä ja tähän päädyttiin:

Amerikkalainen apple cider (noin 2 l)

8-13 omenaa (riippuu koosta, käyttämäni Santanat olivat pieniä joten laitoin 11. Enemmänkin olisi varmaan voinut mennä!)
2,2 litraa vettä
3-4 kanelitankoa
1 rlk kokonaisia neilikoita (myös jauhettu käy, silloin jauhetta vain voi päätyä enemmän lopputuotteeseen)
1 tl kokonaisia maustepippureita
1,2 dl ruskeaa (ruoko)sokeria

Tarvitset myös: siivilä, juustoliina (valinnainen mutta sillä saa vielä loputkin nesteet puristettua pois hedelmälihasta), ilmatiiviitä pulloja tai muita astioita.

Pese omenat ja lohko ne. Siemenkotia ei ole tarpeen poistaa, koska ne siivilöidään pois myöhemmin. Lisää lohkot haudutuspataan ja laita mukaan myös kanelitangot, neilikat ja maustepippurit. Kaada mukaan vesi ja sulje haudutuspadan kansi. Anna hautua korkealla lämpöasetuksella (high) kolme tuntia.

Kun kolme tuntia on kulunut, muussaa omenoita hiukan esim. perunamuussaimella. Lisää sokeri, sekoita ja laita kansi takaisin kiinni. Anna seoksen hautua vielä 1-3 tuntia keski- tai matalalämmöllä.

Jäähdytä hetki ja siivilöi seos puhtaaseen astiaan. Jos sinulta löytyy juustoliina, niin kasaa loput hedelmälihat sen sisään (poistettuasi kanelitangot) ja purista siitä loputkin mehut. Siirrä mehu ilmatiiviisiin astioihin ja säilytä jääkaapissa. Netin ohjeiden mukaan mehun pitäisi säilyä noin viikon.

Kun haluat nauttia jouluisesta juomasta, lämmitä annos apple cideria joko mikrossa tai kattilassa ja lisää halutessasi mukaan ruskeaa sokeria, hunajaa, karamellikastiketta, vaahtokarkkeja, kermavaahtoa... Mitä ikinä haluatkaan! Jos haluat alkoholillisen version, niin voisin kuvitella että esimerkiksi jokin vanilja- tai kanelilikööri voisi olla mukava lisä.

Lahjaidea: Kotona tehty kaakao

Taisin jo edellisessä postauksessa valitella blogin hiljaisuutta, mutta tilanne on vieläkin se, että aikaa on rajallisesti ja kaikkia muita projekteja niin paljon! Mutta siitä huolimatta joulu on tulossa ja mikäpä sen mukavampi lahja, kuin kotona leivotut piparit tai muu ihana syötävä.

Tein viime jouluna itse kaakaoseosta, johon täytyi lisätä vain vesi. Jaoin jauheseoksen pieniin pulloihin (Clas Ohlsonilta), joihin sidoin narulla pienet pakettilaput (myös Ohlsonilta), karkkikepit ja aikusille myös minipullot Baileysia. Tuloksena oli varsin kivannäköinen kokonaisuus, jonka kelpasi antaa ihan sellaisenaankin. Kaakaon tekeminen kotona on helppoa ja valmis tulos takuulla päihittää O'boyn ja muut valmisseokset!

Vettä vaille valmis kaakaomix (yhdelle)

40 g maitojauhetta
25 g sokeria
15 g sokeroimatonta kaakaojauhetta
1/4 tl suolaa

Valmiiseen seokseen voi vieläpä ripsauttaa hiukan kardemummaa tai kanelia tuomaan jouluista säväystä mukaan.

Kaada valmis seos pieneen lasipurkkiin tai pulloon, josta lahjan saaja voi vaikkapa nautiskella kuuman kaakaonsa. Lisää halutessasi mukaan erillisessä pienessä pussissa suklaahippuja, minivaahtokarkkeja ja karkkikeppi pienittynä.

Kun haluat herkullista, kuumaa kaakaota, kuumenna vettä kiehuvaksi. Lorauta sitten ensin vähän vettä kaakaojauheseoksen sekaan, sekoita se paksuksi tahnaksi ja lisää sitten loput vedestä ja sekoita kunnolla. Näin maitojauhe liukenee parhaiten veteen eikä jää vain paakuiksi.

Uunissa paistettu mustikkajuustokakku

Blogissa on meinannut olla vähän hiljaista, kun on ollut taas niin monta muuta pienprojektia ja ihan liikaa töitä. Tämänkin kakun tein jo isänpäivänä, mutta reseptin postaaminen vain otti ja kesti.

Uunissa paistetut juustokakut ovat aina olleet minulle jostakin syystä hirveän saavuttamattomissa, kunnes päädyin jonkun pienimuotoisen juhlapäivän kunniaksi kokeilemaan helpohkolta vaikuttavaa ohjetta. Kaiken päälle ohje oli vielä gluteeniton ja helposti muunnettavissa laktoosittomaksi, eli toimi kaikin puolin viihdytettävälle yleisölle.

Tämä jos mikä on helppo uunissa paistettava juustokakku, koska suurin asia mitä se vaatii, on aika. Tehtyäni tämän kakun nyt kahteen kertaan minun on todettava, että ohje on todellakin fool proof, eli onnistuu aivan joka kerta ja on erinomaisen hyvää. Kanssasyöjät ihastuivat kakkuun myös ja totesivat kokeilevansa uunijuustokakkua itsekin.

Paistettu mustikkajuustokakku

(noin 18-20 cm pyöreään irtopohjavuokaan)

Pohja (gluteeniton):
2 dl mantelijauhoja
2 rkl sokeria
40 g voita

TAI pohja (normaali):
100-120 g Digestive-keksejä
45-60 g voita

Täyte:
600 g tuorejuustoa
2 dl tomusokeria
2 rkl maissi- tai vehnäjauhoja (käytä maissijauhoja gluteenittomaan versioon)
3 kananmunaa
1 keltuainen
150 g ranskankermaa
1 rkl sitruunamehua
0,5 tl vaniljaesanssia
Noin 1-1,5 dl Mustikkahilloa
(Pensasmustikoita koristeeksi)

Pingota leivinpaperi kakkuvuoan pohjalle. Leikkaa leivinpaperista hiukan vuoan reunoja korkeammat suirot ja asettele ne vuoan reunoille. Sulata voi ja lisää voihin joko mantelijauho ja sokeri tai rouheeksi murskatut Digestive-keksit. Tasoita pohjamassa vuoan pohjalle ja laita jääkaappiin vetäytymään.

Aseta tässä vaiheessa uuni lämpiämään 160 asteeseen.

Vatkaa tuorejuusto, tomusokeri ja maissijauho sileäksi massaksi. Lisää massaan kananmunat ja keltuainen yksi kerrallaan ja vatkaten välissä.

Lisää ranskankerma ja sitruunamehu ja jatka vatkaamista kunnes kaikki on sekoittunut tasaisesti. Ota kakkuvuoka jääkaapista ja kaada noin puolet täytemassasta pohjan päälle. Pudottele mustikkahillosta nökkösiä ympäriinsä vuokaan ja vedä kevyesti kuvioita esimerkiksi terävällä veitsellä massan pintaan niin, että hillosta muodostuu kuvioita.

Jos hillo on liian tiivistä, eli uppoaa heti massan sisälle, kevennä sitä esimerkiksi pienellä määrällä vettä ja tiputtele hilloa matalammalta. Tämä ei silti vaikuta kakun makuun :)

Kaada loput kakun täytemassasta vuokaan ja toista hillovaihe. Paista juustokakkua uunissa noin 1,5 tuntia, jonka jälkeen väännä virta pois uunista ja avaa luukku raolleen. Anna kakun olla uunin jälkilämmössä vielä tunnin ajan.

Jäähdytä kakku loppuun huoneenlämmössä ja siirrä jääkaappiin yöksi. Paistetut juustokakut ovat parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä. Koristele halutessasi kakku pensasmustikoilla ennen tarjoilua.

Loppuhuomautukset: Kakku kohoaa uunissa yllättävän paljon, minkä takia suosittelen ehdottomasti reunapapereiden käyttöä.

Lisäksi, jos teet gluteenittoman vaihtoehdon ja käytät pohjassa manteli-voi-seosta, niin kannattaa laittaa vuoan alle esimerkiksi uunivuoka. Kakun pohja nimittäin saattaa "vuotaa" rasvaista ja sokerista nestettä hiukan. Laktoositon kakku puolestaan syntyy, kun käytät tavallisen tuorejuuston ja ranskankerman sijasta esim. Eila-tuoteryhmän laktoosittomia tuotteita.

Kaikki kunnia Annin Uunissa -blogille ja sen erinomaiselle ohjeelle!

Arvostelu: Illallisella Haikon Kartanossa

Olemme olleet Vuorenpeikon kanssa taas hetken aikaa loman tarpeessa, mutta tällä hetkellä kalenteriin mahtuu vain yhden-kahden yön minilomia. Alun perin suunnitelmissa oli laivareissu, mutta sitten totesimme, että kumpikaan meistä ei ollut koskaan käynyt Haikon Kartanossa ja se olisi helpompi järjestääkin kuin risteily. Samalla myös tulisi arvosteltua paljon kehuttu Haikon Kartanon ravintola.

Vierailu itsessään meni ongelmitta ja huone (sviitti kylpylähotellin puolella) oli oikein mukava. Eniten ehkä kuitenkin odotin kolmen ruokalajin juhlaillallista Kartanossa. Kaiken kaikkiaan ruokalistamme näytti tältä:

Alkuruoka:
Jäämeren katkarapuja ja kuhaa "Skagen" mallasleivällä

Pääruoka:
Savustettua Haikon härkää "since 1966", yrttivoi- ja pikkelssikastiketta

Jälkiruoka:
Kinuskikermahyytelöä ja vadelmaa

Itse kartanon sali oli illalla todella juhlavan näköinen ja henkilökunta oli kiitettävän palvelualtista ja ystävällistä. Pöydät oli katettu kauniisti ja jokaisessa pöydässä komeili punainen ruusu sekä pitkiä kynttilöitä. En voinut lakata ihailemasta korkeaa kattoa ja muutenkin mukavaa tunnelmaa salissa.

Alkuruoka oli kevyt ja juuri sopivan kokoinen. Kuhassa oli käytetty ehkä aavistuksen liian paljon sitruunaa, sillä sitruunan maku peitti kalan luontaisen maun täysin. Ehkä tässä olisi toiminut paremmin sitruunaviipale kalahakkeluksen vieressä?

Pääruoka - ei mitään muuta kuin hyvää sanottavaa. Tilasin oman härkäni medium miinuksena ja sain juuri sitä; miinuskypsyistä härkää viipaloituna ja erittäin mureana. Härän seurana lautasella oli kastikkeen ohella perunapaistosta sekä ilmeisesti uunissa käytetty salottisipuli ja punajuuri. Ainoa, mitä jäin kaipaamaan, oli kunnollinen pihviveitsi. Tylsistyneellä perusveitsellä pihvin, vaikkakin äärimmäisen murean sellaisen, leikkaaminen oli sotkuisaa puuhaa.

Jälkiruoka oli täydellinen; pienestä hillopurkista tarjoiltu kermahyytelö, jonka päällä oli vadelmahilloketta ja ohut keksitikku. Hillon, tai pyreen, happamuus taittoi kermahyytelön makeutta ja keksi puolestaan toi hyvää suutuntumaa kokonaisuuteen.

Ruokien puolesta ei mitään valittamista, pikemminkin päinvastoin. Kokki/kokit selvästi tiesivät mitä olivat tekemässä ja palvelu oli erinomaista. Vain pieni väärinkäsitys viiniä tilatessa, koska kun tilasimme lasit viiniä, meille jätettiin pullo pöytään. Ensin emme osanneet sitä ihmetellä, ennen kuin pääruoan yhteydessä tarjoilija nappasi pullon ja täytti lasimme uudelleen. Tilanne kuitenkin selvisi pian tarjoilijan tullessa uudelleen paikalle.

Kolmen ruokalajin illallinen kuului varaamaamme huonepakettiin, mutta juomat eivät. Tämähän ei sinällään ole mikään ihmeellinen käytäntö, mutta sen sijaan pienen tyrmistyksen aiheutti veden hinta. Hanavesi 4,00€ ja kivennäisvesi 4,60€. Kaikkiaan ruokajuomamme (2 x kuohuviinilasi, 2 x punaviinilasi, 1 x vesi ja 1 x kivennäisvesi) kustantivat meille yhteensä 46€. Josta siis veden osuus huikeat 8,60€. Tämä jos mikä ylittää mielestäni törkeän hinnan rajan, vaikka ruoka olisi kuinka hyvää ja tilat hienot.

Arvostelu - Haikon Kartano: 9 / 10

Jos haluat hyvää ja taidolla tehtyä ruokaa, niin Haikon Kartano on siihen oiva valinta. Parempikin, jos kaipaat ruokailulta tietynlaista tyyliä ja upeita puitteita. Kevyellä lompakolla täällä ei kuitenkaan selviä; ylläoleva menu "Kartanon juhlaillallinen" sellaisenaan kustantaa ilman juomia 59€ per henkilö. Jos haluat juotavaa ruoan yhteydessä, juo ennemmin viiniä kuin vettä, niin saat rahalle enemmän vastinetta.

Pumpkin Spice Snickerdoodle -keksit

Jokin aika sitten Vuorenpeikko kokeili sekoitella itse jenkkien kuuluisaa Pumpkin Spice Mix -mausteseosta, jota syksyn tullen ilmeisesti tupataan lisäämään aivan kaikkeen kahvista lähtien. Ensimmäisenä kokeilin tietysti valmistaa monen amerikkalaisen guilty pleasure -juomaa, eli Pumpkin Spice Lattea. Se onnistuikin erinomaisen hyvin ja josta saattoi kertaheitolla tulla kylmien päivien suosikkini mitä tulee kuumiin juomiin.

Pumpkin Spice Latte oli siis menestys, joten sen jälkeen olen vain odotellut flunssasta toipumista ja lisää kokeiluja mausteseoksen kanssa. Vaikka ensilumi satoikin jo eilen maahan, niin olen itse edelleen vakaasti syysasetuksilla - onhan Halloween myös aivan nurkan takana.

Kehittelin toissapäivänä muutaman eri lähdereseptin perusteella tämän Pumpkin Spice Snickerdoodle -keksiohjeen ja pienellä googlettelulla selvisi, että snickerdoodlesit ovat siis eräänlaisia pehmeitä kanelikeksejä.

Tässä ohjeessa mukaan lisätään Pumpkin Spice -mausteseosta, jonka ohjeen voi löytää kahvijuomareseptin yhteydestä (linkki ylempänä). Mikäli sitä ei kuitenkaan halua käyttää, niin nämä keksit syntyvät erinomaisesti myös pelkkää kanelia käyttämällä. Snickerdoodlet sopivat loistavasti vaikka Halloween-tarjottaviksi tai muuten vain syksyisiin kahvihetkiin. Mikään ei myöskään voita sitä ihanaa kanelin tuoksua, joka leviää kotiin näiden myötä!

Pumpkin Spice Snickerdoodle -keksit

20-24 kpl
(itse tein punnitsemalla jokaisen keksipallon noin 20-22g painoon ja niitä tuli 23 kpl)

110 g voita huoneenlämpöisenä
100 g sokeria
50 g ruskeaa sokeria
1 kananmuna
0,5 tl vaniljaesanssia
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl Pumpkin Spice -mausteseosta
1/8 tl suolaa

Sokeriseos:
1,5 rkl sokeria
1,5 tl Pumpkin Spice -mausteseosta
1/4 tl kanelia jauhettuna

Vaahdota voi, sokeri ja ruskea sokeri joko vispilällä tai vatkaimella. Lisää munat, vaniljaesanssi ja sekoita hyvin.

Sekoita toisessa kulhossa jauhot, leivinjauhe, pumpkin spice ja suola. Lisää kuivaseos märkäseokseen muutamassa erässä ja sekoita aina hyvin. Taikinasta pitäisi tulla melko huokoisen oloista. Peitä taikina esim. elmukelmulla ja laita jääkaappiin ainakin tunniksi.

Esilämmitä uuni 190 asteeseen.

Sekoita sokeriseos. Muotoile taikinasta palloja ja pyörittele palloja sokeriseoksessa. Asettele taikinapallot 4-5 cm välein toisistaan leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Laita aina pellillisen jälkeen loppu taikina tai valmiiksi muovatut taikinapallot jääkaappiin. Kylmä taikina estää sen, että keksit eivät sula uunissa täysin litteiksi, vaan pysyvät kuohkeina.

Paista 8-10 minuuttia (minulla vaati noin 8,5 min). Jäähdytä minuutti tai pari pellillä, ennen kuin siirrät jäähdytysritilälle.

SOPII MYÖS PAKASTETTAVAKSI! Tee taikina, jähmetä sitä hetki jääkaapissa ja pyörittele palloiksi. Asettele pallot tasaiselle alustalle ja pakasta, jonka jälkeen voit kerätä ne esimerkiksi pakastepussiin. Kun haluat tuoreita keksejä, niin laita uuni lämpiämään ja ota pakkasesta haluamasi määrä keksipalloja. Anna niiden sulaa uunin lämpiämisen ajan ja kierittele pallot sokeriseoksessa ennen paistamista. 

Pakastetusta taikinasta tehdyt keksit eivät litisty aivan niin paljon kuin tuoreesta taikinasta tehdyt, eli ne jäävät hiukan pullukoimmiksi. Kannattaa myös pidentää pakastettujen pallojen paistoaikaa noin 1-2 minuutin ajan.

Syksyinen pekoni-suppilovahveropasta

Flunssa alkaa viimein hellittää, joten sumuisena lauantaiaamuna kävimme lähimetsikössä etsimässä suppilovahveroita. Niitähän löytyikin taas kivasti, vaikka osa olikin jo puolijäisiä pakkasöiden jäljiltä - mutta eipä ollut hirvikärpäsistä riesaa. Suurimman osan laitoimme tälläkin kertaa kuivuriin, mutta osan käytimme heti tuoreeltaan hyväksi ja lautasille päätyi ihanaa pekoni-suppilovahveropastaa.

Syksyinen pekoni-suppilovahveropasta

Kahdelle

250 g tuorepastaa
2 dl ruokakermaa
5-7 dl tuoreita suppilovahveroita
70 g pekonia
1-2 tl soijakastiketta
Tuoretta timjamia
Sipulijauhetta
Suolaa
Mustapippuria myllystä

Täytä pieni kattila suolalla maustetulla vedellä ja laita se lämpiämään levylle. Paista sillä aikaa paistinpannulla suppilovahveroista enimpiä vesiä pois. Kun sienet eivät enää ui liemissään, lisää pannulle pekoni ja jatka paistamista kunnes se on kypsää. Lisää sienten ja pekonien päälle ruokakerma ja mausteet. Sekoita ja anna hetken aikaa hautua.

Kun kattilassa puolestaan vesi kiehuu, lisää tuorepasta ja keitä paketin ohjeen mukaan (minulla noin 3 minuuttia). Ota noin 0,5-1 dl pastan keitinvettä talteen ja valuta loput vedet pois. Kumoa sieni-pekoniseos pastan päälle ja sekoita hyvin. Jos tuntuu siltä, että kastike ei sekoitu kunnolla pastan kuivuessa liikaa, niin lorauta mukaan vähän keitinvettä ja kokeile sekoittamista uudelleen.

Saksi tai silppua tuoretta timjamia muutaman ruokalusikallisen verran pastan joukkoon ja jaa se lautasille.

Minimarjapiirakat

Syksy on patojen, piirakoiden ja juurespitoisten ruokien aikaa! Tällä kertaa halusin kokeilla jotakin helppoa ja nopeaa, jonka voisi valmistaa vaikka pikaisemmallakin aikataululla kahvipöydän tarjottavaksi - helppoudestaan huolimatta nämä minimarjapiirakat ovat mukavan näyttäviä, mutta eivät yltiömakeita.

Täytteenä olevaa hilloa voi vaihdella mielensä mukaan ja vaikka sekoittaa erillisessä kulhossa tuorejuuston kanssa yhteen ennen piirakoiden täyttämistä.

Minimarjapiirakat

6-7 kappaletta

1 valmis piirakkataikina (makea, noin 380 g)
100-120 g maustamatonta tuorejuustoa, esim. Philadelphia
1 dl hilloa oman maun mukaan
1 kananmuna + 1rkl vettä voiteluun

Laita uuni esilämpiämään 200 asteeseen. Kaulitse piirakkataikina ohueksi, noin 3 mm paksuuteen. Painele taikinasta 8-10 cm läpimitaltaan olevalla muotilla tai leikkurilla 12-14 kpl pyöreitä paloja (kun leikkuutila taikinalevystä loppuu, niin kerää rippeet, puristele taikina kasaan ja kaulitse vielä kerran).

Annostele puolelle määrälle pyörylöitä nokare tuorejuustoa ja levitä sitä kevyesti lusikalla, mutta jätä taikinapalojen reunat puhtaaksi. Annostele seuraavaksi jokaisen tuorejuustollisen pyörylän päälle hilloa, noin 1-3 tl, riippuen minkä kokoisia piirakoita teet.

Kostuta sormella täytetyn pyörylän reunat ja nosta sen päälle täyttämätön pyörylä kansiosaksi. Painele reunoja kevyesti yhteen ensin sormin ja sitten haarukan piikeillä. Tee samoin lopuille minipiirakoille.

Sekoita kananmuna ja vesi ja sudi seoksella piirakat kauttaaltaan. Tee jokaisen kanteen terävällä veitsellä pisto tai ristiviilto.

Asettele piirakat leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista 15-20 minuuttia, kunnes ne ovat saaneet kauniin värin. Anna jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua.

Alkuperäinen ohje: Tasty.co - 5 Ingredient Berries & Cream Hand Pies

Oliko hyvää? Oikein mainioita! Näitä teen kyllä toistekin, koska ne olivat todella näppäriä ja kuitenkin hauskan näköisiä. Käytin näihin Violan maustamatonta tuorejuustoa, mutta saattaisin seuraavalla kerralla ennemmin valita Philadelphian. Samaten painelisin täytettä hieman enemmän kasaan ennen kannen laittamista päälle.

Pumpkin Spice Latte - kauden ihana kahvijuoma

Tähän aikaan vuodesta seuraan aina mielenkiinnolla, kuinka amerikkalaiset alkavat hehkuttaa Pumpkin Spice sitä ja Pumpkin Spice tätä. Yksi näistä hehkutettavista asioista on Starbucksista saatava Pumpkin Spice Latte, jota päätin viimein kokeilla. Kyseessä on siis melko tavallinen latte, joka Starbucksissa maustetaan Pumpkin Spice -mausteseoksen lisäksi nykyisin pienellä määrällä kurpitsaa.

Itse Pumpkin Spice -mausteseos saa nimensä yksinkertaisesti siitä, että sitä käytetään perinteisesti kurpitsapiirakoiden olennaisena ainesosana. Vuorenpeikko auttoi tässä hieman ja kehitteli netistä löytyneiden ohjeiden perusteella seuraavanlaisen seoksen:

Pumpkin Spice Mix, eli kurpitsapiirakkamauste

6 osaa kanelia
2 osaa inkivääriä
1 osa maustepippuria
1 osa muskottipähkinää
Ripaus jauhettua neilikkaa

Kaikki sekoitetaan yhteen ja säilytetään ilmatiiviissä pakkauksessa.

Sitten päästään itse asiaan, eli siihen paljon puhuttuun kahvijuomaan! Kurpitsaa tai kurpitsapiirakan täytettä meillä ei tähän hätään ollut, mutta se ei haittaa. Tärkein on juurikin tuon mausteseoksen lisääminen.

Pumpkin Spice Latte

1 annos, noin 3 dl

2 dl täysmaitoa
1 dl vahvaa kahvia
1 rkl sokeria
2-4 tippaa vaniljaesanssia
0,5 tl Pumpkin Spice -mausteseosta
(Pieni määrä kurpitsaa tai kurpitsapiirakan täytettä)
Kermavaahtoa

Kaada maito pieneen kattilaan ja lisää mukaan sokeri (ja kurpitsapiirakan täyte). Sekoittele vispilällä. Kuumenna, mutta älä kiehauta. Lisää pumpkin spice -mauste, vaniljaesanssi ja vahva kahvi. Sekoita, kunnes kaikki ainekset ovat liuenneet mukaan.

Kaada juoma mukiin tai kuumuutta kestävään lasikuppiin ja pursota päälle kermavaahtoa. Ripauta hiukan pumpkin spice -maustetta kermavaahdon päälle ja nauti.

Suklaiset kauralevyt á la Vuorenpeikko

Vaihteeksi taas hiukan makeaa! Näitä suklaisia kauralevyjä Vuorenpeikko on tehnyt aina silloin tällöin joko ihan meidän omaksi herkuksi, tai tarjottavaksi kahvipöytään. Koristelussa voi olla luova - tällä kertaa käytettiin tummaa ja tavallista maitosuklaata, jolla saatiin hiukan marmoroitua kuviota pintaan.

Suklaiset kauralevyt á la Vuorenpeikko

~ 16 palaa

200 g suklaata
100 g voita
4,5 dl kaurahiutaleita (noin 150 g)
1 rkl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1 dl sokeria (noin 75 g)
2 rkl siirappia
Pari tippaa vaniljaesanssia

Sekoita kuivat aineet yhteen yhdessä kulhossa. Sulata sitten kattilassa voi ja siirappi yhteen.

Sekoita kuiva-aineet ja voi-siirappiseos. Painele tasaiseksi levyksi noin 20x25 cm kokoiseen vuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Rouhi sillä aikaa suklaa pienemmäksi.

Kun paistos on tullut uunista, niin levitä suklaarouhe heti sen päälle. Suklaa sulaa paistoksen lämmöstä itsekseen, mutta voit hiukan itse auttaa esimerkiksi lusikalla hieman levittäen.

Anna jäähtyä kunnolla, pilko paloiksi ja säilytä jääkaapissa.

Pomminvarmat sämpylät

Kun ensimmäisen kerran kokeilin tehdä pomminvarmoja sämpylöitä jo useampi vuosi sitten, niin en oikein osannut odottaa juuri mitään. Olin siihen asti syönyt kotitekoisina sämpylöinä vain kaurasämpylöitä, jotka joko jäivät sisältä tahmean raa'an oloisiksi, tai sitten kuivuivat koppuraksi jotka vain pyörivät suussa.

Onneksi sitten kuitenkin kokeilin näitä ja saatoin todeta, että kyseessä on todellakin pomminvarma ohje. Nämä pomminvarmat sämpylät onnistuivat erinomaisesti ja varsin vähällä vaivalla - lisäksi mukaan saa upotettua halutessaan erilaisia siemeniä makua tuomaan. Siitä lähtien tämä on ollut luotto-ohjeeni sämpylöille, sillä ne onnistuvat aina ja joka kerta. Pomminvarmat? Ehdottomasti!

Tämä ohje on peräisin aina niin mahtasta Pastanjauhantaa -blogista, joka puolestaan oli löytänyt sen jo netistä kadoneelta leivontasivulta. 

Pomminvarmat sämpylät

16 kappaletta

0,5 litraa maitoa
50 g tuorehiivaa TAI 2x11g pussia kuivahiivaa
50 g voita
2 rkl sokeria
1 tl suolaa
noin 10-12 dl jauhoja
(siemeniä, esim. pellavaa, auringonkukkaa...)

Lämmitä ensin maito kädenlämpöiseksi ja liota hiiva siihen. Lisää mukaan sokeri ja suola ja kun ne ovat liuenneet mukaan, niin ala lisätä jauhoja vähän kerrallaan maitoseokseen. Kun enin osa jauhoista on mukana, pusertele mukaan huoneenlämpöinen voi. Sekoita mukaan loput jauhot (ja siemenet).

Peitä taikina-astia liinalla ja laita kohoamaan lämpimään paikkaan noin 30-45 minuutiksi.

Vaivaa sitten taikina kimmoisaksi jauhotetulla alustalla ja jaa 16 osaan. Pyörittele osista haluamasi muotoisia sämpylöitä. Päälle voit ripotella hiukan jauhoja ja/tai siemeniä. Laita vielä kohoamaan 20 minuutin ajaksi uunipellille liinan alle.

Paista sämpylöitä 225-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia. Jos haluat kokeilla saada sämpylöihin rapeampaa pintaa, niin laita uunin pohjalle laakea vesiastia.

Pikaiset pizzarullat

Pidimme flunssaisen Vuorenpeikon kanssa leffaillan eilen ja pääsin siis toteuttamaan yhden pitkäaikaisessa "kokeilenpa joskus"-ideakansiossa olleen asian; nimittäin purkkicroissant-taikinan käytön muussa kuin (hui) croissant-muodossa. Vapiskaa!

Nämä pikaiset "pizzarollit" (lausu kuin newyorkilainen) voi täyttää melkeinpä miten vain haluaa. Itse päädyin melko perinteiseen komboon, eli kirsikkatomaattia, chorizoa ja juustoa.

Pikaiset pizzarullat

6 kpl

1 prk croissant-taikinaa
6 kirsikkatomaattia
Pätkä chorizoa (~10 cm pala) tai 2-3 pientä siivua per rulla
Ketsuppia
Oreganoa, tuoreena tai kuivamausteena
Pizzaan soveltuvaa juustoraastetta

Aseta uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Siivuta kirsikkatomaatit, pilko chorizo pieneksi tai pieni chorizosiivut. Poksauta croissant-pakkaus auki seuraten purkin kyljen ohjeita ja rullaa taikina auki. Irrota palat toisistaan.

Levitä jokaisen croissantin paksuimmalle kohdalle noin 1-2 tl ketsuppia. Asettele siihen kohtaan myös tomaattisiivut, hiukan chorizoa, pieni hyppysellinen juustoa ja ripauta päälle oreganoa. Toista tämä jokaisen croissantin kohdalla.

Ota sitten kiinni taikinakolmion lyhyimmän sivun kulmista, venytä niitä hiukan ulospäin ja taittele ne täytteen päälle kuin halaukseen. Ota sen jälkeen kiinni croissantin uloimmasta (terävin) kulma ja tuo se täytteen yli. Jatka tämän kulman kiertämistä täytteen ympärille, kunnes sinulla on kohtalaisen tiivis paketti käsissäsi.

Laita rulla joko leivinpaperilla suojatulle uunipellille tai asettele se kevyesti öljytyn muffinssivuoan koloon. Tee samoin muille rullille. Ripauta päälle hiukan juustoa ja oreganoa.

Paista rullia uunissa noin 10 minuuttia, tai kunnes ne ovat saaneet tarpeeksi väriä.

Oktoberfest-makkarat kasvispedillä

Halusin tänä viikonloppuna tehdä jotakin mukavan syksyistä ruokaa, en kuitenkaan keittoa tai pataa - joten pienen harkinnan jälkeen päädyin kokeilemaan jälleen uutta Pinterest-reseptiä. Reseptissä yhdistellään maukkaita bratwurst-makkaroita juuresten ja omenoiden kanssa ja kaikkiaan kokonaisuus henki lämpöä ja sadonkorjuun fiiliksiä.

Alkuperäisen ohjeen mukaan makkarat laitettiin kasvisten päälle uunivuokaan heti - itse tulin tämän suhteen siihen tulokseen, että makkarat kannattaa laittaa uuniin vasta puolivälissä, kun kasviksia hiukan sekoitellaan. Muuten bratwurstit ottavat itseensä jo vähän liiankin kanssa väriä. Eli tässä on ohje korjattuna!

Oktoberfest-makkarat kasvispedillä

4 annosta

4 bratwurstia
5 dl (1 tlk) tummaa lageria
2 valkosipulinkynttä murskattuna
1 sipuli
500 g Ruusukaalia siivottuina ja puolitettuina
2-300 g jauhoisia perunoita pestyinä ja viipaloituina
300 g porkkanoita pienittynä
2 omenaa siemenkota poistettuna ja lohkottuna
0,5 dl omenaviinietikkaa
3 rkl sinappia
2 rkl ruskeaa sokeria
1/2 tl kuminansiemeniä
Suolaa ja mustapippuria

Tee esivalmistelut: Siivoa ruusukaalit, pese ja pilko perunat sekä porkkanat ja lohko omenat.

Lämmitä uuni 225 asteeseen.

Yhdistä omenaviinietikka, sinappi ja ruskea sokeri pienessä kulhossa. Sekoita niin kauan, että sokeri liukenee.Laita ruusukaalit, perunat, porkkanat ja omenalohkot isoon kulhoon ja kaada viinietikkaliemi niiden päälle. Sekoita hyvin.

Siirrä kasvikset uunivuokaan (jonka voit halutessasi vuorata esim. foliolla loppusiivousta keventämään). Ripottele vuokaan kuminansiemeniä, suolaa ja mustapippuria oman maun mukaan.

Paista ensin juureksia uunissa 20-25 minuuttia. Sillä aikaa esivalmistele bratwurstit:

Töki makkaroihin muutamia reikiä terävällä veitsellä. Kaada olut pannulle ja lisää makkarat sekä murskatut valkosipulinkynnet. Kuumenna kiehuvaksi ja alenna lämpö keskitasolle. Anna makkaroiden keittyä noin viisi minuuttia. Valuta ja laita syrjään odottamaan.

Kun 20-25 minuuttia on kulunut, sekoita juureksia uunipellillä ja asettele makkarat niiden päälle. Paista sitten 10 minuuttia, käännä makkarat ja jatka paistamista vielä 10-15 minuuttia, tai kunnes kasvikset ovat kypsyneet tarpeeksi.

Oliko hyvää? Oikein mainiota! Makkaroihin ei ehkä tarttunut niin paljon makua oluesta kuin olin haaveillut, mutta oluessa keittäminen piti ainakin huolen siitä, että bratwurstit pysyivät mehevinä uunissakin. Ja kieltämättä keittiössä (=lue koko talossa) tuoksui aika kivalle sen aikana.

Käytin vielä osan keitetystä oluesta kastikkeen valmistamiseen lihaliemen kanssa, mutta sille ei oikeastaan olisi ollut edes tarvetta, koska kasvikset olivat sellaisenaankin hyviä ja tekivät oikeutta bratwurstille hyvin. Vuorenpeikollakaan ei kauaa mennyt parin bratwurstin ja muutaman kasviskauhallisen hävittämiseen lautaselta :)

Mustaherukkabrowniet á la Vuorenpeikko

Meillä on viime aikoina leivottu enemmän kuin laki sallii ja yritän tämän jälkeen ehkä tehdä jotakin muuta blogia varten - mutta tällä kertaa Vuorenpeikko otti köökin haltuunsa ja loihti kahvipöytään varsin maistuvan herkun.

Pakastimemme on tällä hetkellä mustaherukoita täynnä ja niitä on jäljellä vielä viime vuodeltakin, vaikka alkuvuoden niitä ahkerasti käytin erilaisissa puuroissa ja proteiinipirtelöissä. Hilloakin on tehty ja jaeltu sukulaisille ja ystäville, vaan marjoja riittää vieläkin enemmän kuin riittämiin. Muun muassa tämä brownie-ohje syntyi sillä verukkeella, että siihen saisi upotettua edes jonkin verran oman pihan anteliaasti tuottamaa satoa.

Mustaherukkabrowniet á la Vuorenpeikko

150 g Mustaherukoita (tuoreena tai pakaste)
150 g voita
150 g tummaa suklaata
2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
2 tl sokeroimatonta kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
2 dl vehnäjauhoja

Sulata suklaa vesihauteessa ja voi esimerkiksi mikrossa.

Vaahdota kananmunat ja sokerit ja lisää sitten mukaan kuiva-aineet. Lisää sula voi ja suklaa ja vatkaa sekaisin.

Kaada taikina 25x20 cm vuokaan joka on vuorattu leivinpaperilla tai kevyesti voideltu. Ripottele päälle mustaherukat ja paista 175-asteisessa uunissa noin 25-30 minuuttia, mutta varo ylikypsentämästä. Testaa kypsyys hammastikulla; jos tikku tulee kohtalaisen puhtaana ulos paistoksesta, niin se on valmis. Jos tikkuun jää taikinaa, jatka kypsentämistä.

Universumin parhaat suklaahippukeksit

Joitakin vuosia sitten otin missioksi etsiä tai kehitellä maailman parhaiden suklaahippukeksien ohjeen. Sitten löysin sen - vain hukatakseni sen useiksi vuosiksi muuttolaatikoiden kanssa. Viikko sitten se putkahti takaisin elämääni ja olin onneni kukkuloilla!

Tämä resepti osoittautui enemmän kuin hyväksi - itse asiassa parempia keksejä saa hakea. Tuoreeltaan nämä keksit ovat mielettömiä; reuna on hivenen rapsakka ja keksien sisäosa puolestaan suloisen pehmeä ja suklainen. Mukaan rouhitut pekaanipähkinät tuovat oman säväyksensä suutuntumaan ja voin ruskistaminen korostaa pähkinäistä makua.

Universumin parhaat suklaahippukeksit

~16 isoa keksiä

2,75 dl vehnäjauhoja
1 rkl kaakaota
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
125 g voita
3/4 dl kidesokeria
3/4 dl fariinisokeria
1 kananmuna
100 g taloussuklaata
0,5 dl rouhittua pekaanipähkinää
2-3 tippaa vaniljaesanssia

Sekoita ensin jauhot, kaakao, leivinjauhe ja suola. Kuumenna sitten voita pienessä kattilassa sekoittaen välillä. Voin ruskistaminen ei ole pakollista, mutta erittäin suotavaa lopputulosta ajatellen. Ensin voi hiukan vaahtoaa ja tirskahtelee, mutta sen jälkeen voin pitäisi alkaa tuoksua pähkinäiselle (noin 2-3 minuutin päästä). Poista voi heti liedeltä, jotta se ei pala.

Anna voin jäähtyä noin 20 minuuttia. Tällä aikaa voit rouhia suklaan ja pekaanipähkinät. Lisää sitten jäähtyneeseen voihin sokerit ja kananmuna ja vatkaa tasaiseksi. Siirrä voi-sokeriseos suurempaan astiaan ja sihtaa mukaan jauhot. Loput jauhoista täytyy lähinnä käännellä mukaan käsin. Lisää sitten vaniljaesanssi ja suklaa- ja pähkinärouhe ja sekoittele niin, että suklaata ja pekaania leviää kaikkialle taikinaan.

Jaa taikina osiin ja pyörittele käsissä palloiksi. Riippuu ihan omista mieltymyksistäsi kuinka suuria keksejä haluat :) Itse pidän siitä, kun keksit ovat lähes kämmenen kokoisia! Jätä keksien väliin kuitenkin reilusti tilaa, kun asettelet niitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.

Paista keksejä 175-asteisen uunin keskiosassa noin 10 minuuttia, tai kunnes keksit ovat kypsiä. Älä ylikypsennä.

Överimakeaa: Kinuskiomenakierteet

Kun ensimmäisen kerran törmäsin Pinterestin kautta Caramel Apple Cinnamon Rollien, eli suomennettuna kinuski-/karamelliomenakierteiden ohjeeseen, olin haltioissani. Totesin, että vielä joskus kokeilen kyseistä ohjetta - ja tämän toteutin muutama päivä sitten.

Ensin ajattelin, että olisin tehnyt taikinan peruspullataikinalla ohjeen taikinan sijaan, mutta päädyin kuitenkin sitten noudattamaan reseptin ohjetta, koska epäilin omenoiden vetistävän pullataikinaa liikaa. Tässä siis taikina on reippaasti kuivempi kuin normaali pullataikina, mutta siitä ei tule kovaa koppuraa eikä liian leipämäistä.

Kinuskiomenakierteet

12 kpl

Taikina:
55 g voita
1,5 dl maitoa
0,5 dl vettä
7,5-8,5 dl jauhoja
0,5 dl sokeria
1/4 tl suolaa
7-10 g pikahiivaa
2 rkl maitojauhetta
1 kananmuna

Kinuskiomena + sokeri-kanelitäyte:

1,5 dl ruskeaa sokeria
1,5 rkl kanelia
1/4 tl muskottia
5 rkl pehmeää voita
1 iso hapan omena, siemenet poistettu ja pilkottu pieniksi
0,5 dl rouhittua pekaania (vapaaehtoinen)
170 g kinuskikastiketta

Alkuperäisessä reseptissä suositeltu vuokakoko: 23 cm pyöreä vuoka (mahtuu 11 kpl) tai 33 x 23 cm suorakulmion muotoinen vuoka.

Yhdistä maito, vesi ja voi. Mikrota 1 minuutti ja sekoita. Jatka lämmittämistä 30 sekunnin sykleissä, kunnes voi on sulanut ja maito on lämmintä. Jos maito on kuumaa, niin anna sen jäähtyä kädenlämpöiseksi.

Sekoita 7 dl jauhoja, sokeri, suola, maitojauhe ja hiiva. Lisää lämmin maitoseos ja kananmuna. Vaivaa taikina sekaisin. Jos taikina tarttuu vielä vuoan reunoille, niin lisää jauhoja vähän kerrallaan. Vaivaa taikinaa vielä hyvät 5 minuuttia. Peitä ja anna levätä 10-15 minuuttia lämpimässä paikassa.

Sekoita yhteen ruskea sokeri, kaneli ja muskotti.

Kumoa taikina jauhotetulle työpöydälle. Jauhota kaulin ja kauli taikina 35 x 25 cm kokoiseksi levyksi. Levitä pehmennyt voi tasaiseksi taikinan päälle. Ripottele päälle kaneli-sokeriseos. Lisää mukaan omenapalat ja pekaanipähkinä. Valuta päälle reilu desi kinuskikastiketta.

Rullaa komeus tiukalle rullalle ja leikkaa 12 tasakokoiseksi palaksi. Asettele palat rasvattuun vuokaan ja peitä pyyhkeellä. Anna nousta lämpimässä ja valolta suojassa 20-25 minuuttia.

Ota pyyhe pois ja paista 175 asteessa uunin keskitasolla 15-18 minuuttia, tai kunnes paistos on saanut väriä pintaan. Anna jäähtyä 5-10 minuuttia ja valuta päälle loput karamellikastikkeesta.

Oliko hyvää? Jos jostain pitäisi pikaisesti hankkia hammaslääkärin painajainen realisoituna, niin se olisi varmaankin tässä. Paistos on _todella_ makea ja minulla ainakin se jäi noin 17 minuutin paistoajan vielä keskeltä raa'aksi, kun käytin noin 24-senttistä pyöreää vuokaa. Eli todennäköisesti käytin kuitenkin liian tiukkaan pakattua uunivuokaa, tai pidin sitä polttamisen pelossa liian vähän aikaa uunissa - jälkiviisaana rullat olisi voinut myös tehdä yksittäisinä esim. muffinsivuoassa tai isommassa uunivuoassa enemmän erillään toisistaan.

Tämä kyllä syötiin meillä kaikki pois, mutta edelleen - kyseessä on todella, todella, todella makea kokonaisuus, joka takuulla maistuu nuoremmille, mutta jota aikuiset eivät kenties pysty pientä annosta enempää nauttimaan. Itse rullapaistoksen tekeminen oli mukavan helppoa ja tästä reseptistä voisi helposti kuvitella jatkokehittävänsä jotakin vähemmän makeaa versiota.

Pitkämielinen possupata

Päivät ovat käyneet kylmiksi ja siinä, missä moni huokailee kesän loppuneen, hihkun minä onnesta - koska syksy on aika, jolloin keittiössä tehdään paljon keittoja, patoja ja kaiken kaikkiaan täyttävää, ruokaa. Comfort food, eli lohturuoka, on ehkä kauneinta ruokaa maailmassa. Se ei aina ole kovin valokuvauksellista tai harpilla vedettyä, mutta se käy sydämeen vatsan kautta.

Meiltä löytyy noin seitsemänlitrainen haudutuspata, jota pääasiassa on käytetty nyhtöpossun tekemiseen. Syksyn ja tämän blogin turvin aion kuitenkin yrittää suoda sille enemmän töitä köökissä, koska olen jemmannut tuhottomasti resepti-ideoita niin Pinterestissä kuin muuallakin netissä.

Tällainen possupata siis syntyi alkuviikon kylmyydessä.

Pitkämielinen possupata

6-8 annosta

~ 1 kilo possun paistipaloja hieman pilkottuna
1 Ranskalainen sipulikeitto -jauhepussi
5 keskikokoista perunaa kuorittuna ja pilkottuna
3-4 porkkanaa pilkottuna
1 sipuli paloiteltuna
1 pss (noin 600g) valmista kermaista sienikeittoa
(Tai muuta kermaista valmiskeittoa)
0,5 tlk (~200g) tomaattimurskaa
0,5 dl ketsuppia
0,5-1 lihaliemikuutio
Suolaa
Mustapippuria myllystä
Korianteria
Paprikamaustetta

Tarjoiluun: Tuoretta persiljaa silputtuna

Sekoita mausteet sipulikeittojauheen kanssa. Laita lihat muovipussiin maustejauheseoksen kanssa ja hyppyyttele pussia, jotta mausteet sekoittuvat tasaisesti lihan pintaan.

Kumoa maustetut lihat haudutuspadan pohjalle. Levitä päälle tasaiseksi kerrokseksi perunat, porkkanat ja sipuli.

Sekoita yhteen sienikeitto, tomaattimurska, ketsuppi ja murennettu lihaliemikuutio. Kaada seos pataan, aseta kansi päälle ja hauduta kypsäksi, eli mediumilla noin 5-7 tuntia. Tee loppusäätö makuun mausteilla ja tarjoile tuoreen persiljasilpun kera.

Lämpötila ja vaadittu aika on enemmän arvaus kuin kiveen kirjoitettu ohje - itse haudutin 7 tuntia low-asetuksella ja perunat tuntuivat tässäkin vaiheessa vielä olevan al dente, joten nostin lämpöä mediumille ja annoin padan olla vielä noin 1,5 tuntia. Toki syynä saattoivat kenties olla liian timmi perunalajike, joten seuraavalla kerralla pataan päätyy jauhoisempi lajityyppi ja lämpötilaa pidetään mediumissa vähintään puolet ajasta.

Muistoja Edinburghista: Scotch Pie

Tänä vuonna katkaisimme perinteen ja suuntasimme kesälomalla Lontoon sijasta Edinburghiin. Kaupunki itsessään oli lumoava ja siitä sekä Skotlannin muista ruokaelämyksistä voin joskus tarinoida enemmänkin, mutta lauantaina päätimme Vuorenpeikon kanssa kokeilla valmistaa Scotch Pieta ihan itse.

Scotch Pie, eli lampaan jauhelihan täyttämät suljetut piirakat, ovat varsinaista brittiläistä perinneruokaa. Laardista, vedestä ja jauhoista valmistetaan piirakkataikina, joka levitetään muotin pohjalle ja reunoille, jonka jälkeen piirakka täytetään maustetulla lampaan jauhelihalla. Sen jälkeen taikinasta muotoillaan piirakalle kansi ja komeus voidellaan munalla ennen uunia.

Edinburghin reissulla kävimme pariinkin otteeseen hotelliamme vastapäätä sijainneessa The Piemaker -leipomossa, josta sai kyseisten piirakoiden lisäksi mm. haggispiiraita, erilaisia uppopaistettuja pasteijoita ja paljon muita herkkuja alta parin punnan hintaan per tuote. Piirakat saattoi syödä paikan päällä hivenen ahtaassa myymälässä, tai pakkauttaa ne nopeasti läpikuultaviksi muuttuviin paperipusseihin ja viedä mukanaan.

Nämä kotitekoiset piirakat eivät esteettisesti muotoutuneet niin siisteiksi kuin kesällä ostamamme yksilöt, mutta maku oli kaikin puolin kohdillaan :)

Huom! Laardin voi korvata voilla, mikäli sitä ei löydy valmiina. Laardin voi myös valmistaa itse keittämällä silavaa, jota Vuorenpeikko hankki lihakauppiaalta. Lisäksi tarvitset jonkinlaisen muotin, jossa voit muotoilla piirakan kupin ja joka tukee piirakkaa täyttämisen ja kannen "asentamisen" ajan.

Scotch Pie - Skotlantilaiset lihapiirakat

7-8 kpl

Taikina:
500 g vehnäjauhoja
175 g laardia
225 ml vettä
1,5 tl suolaa

Täyte:
500 g lampaan jauhelihaa
150 ml lihalientä
1 liivatelehti
Muskottia
Suolaa
Valkopippuria

Voiteluun: 1 kananmuna

Sekoita mausteet lihaan. Liota liivatelehti pehmeäksi, puristele kuivaksi ja lisää lämpimään lihaliemeen. Sekoita lientä, jotta liivate liukenee kokonaan. Kaada liemi lihan sekaan ja vaivaa tasaiseksi.

Mittaa vehnäjauhot ja suola kulhoon ja laita laardi ja vesi kattilaan. Kiehauta vesi-rasvaseos (tämä auttaa vettä ja rasvaa sekoittumaan toisiinsa) ja kaada se sitten jauhojen sekaan. Sekoittele taikinaa ensin puulastalla ja jatka sitten käsin, kun taikina on jäähtynyt tarpeeksi.

Laita uuni tässä vaiheessa lämpiämään 175 asteeseen.

Jaa taikina 7-8 osaan. Ota yksi osa jauhotetulle pöydälle ja jaa se vielä siten, että noin 2/3 taikinaa tulee piirakan pohjaksi ja 1/3 taikinasta muotoillaan sille hattu. Kaulitse tai taputtele pohjataikina pyöreäksi levyksi ja muotoile se muotin avulla kupiksi. Meillä käytettiin 3D-printattua lieriötä.

Täytä kuppi lihaseoksella ja painele lusikan avulla vähän tiiviimmäksi. Kaulitse sitten taikinan hattuosuus, tee siihen keskelle pieni (noin 0,5-1 cm halkaisija) reikä. Nosta hattu piirakan päälle ja nipistele se reunojen kanssa kiinni.

Irrota piirakka muotistaan leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Voit kääriä piirakan ympärille suiron leivinpaperia ja kiinnittää sen esim. juuttinarulla, jotta piirakka pitäytyisi paremmin koossaan.

Tee loput piirakat samalla tavalla. Voitele sitten kansiosat munalla ja paista piirakoita uunissa noin 40 minuuttia, tai kunnes piirakoiden hatut alkavat näyttää sopivan kypsiltä.

Jäähdytä, narauta kaveriksi raikas Irn Bru tai Innis & Gunnin tamminen olut ja nauti.

Oliko hyvää? Oi kyllä. Vuorenpeikon mukaan maku näissä piirakoissa oli, ellei aivan sama, niin todella lähellä kuin Piemakerin herkulliset piirakat. Yksi tällainen piirakka riittää normaaliin nälkään, kaksi tai kolme selättää jo suuremman vatsan kurnimisen.

Pakanan punaherukkacrumble

Meillä on pihassa pari mustaherukkapensasta, pari punaista ja niiden lisäksi kolme pientä pensasmustikkaa (jotka eivät tosin pariin vuoteen kasvaneet juuri lainkaan, koska ilmeisesti maassa ei ollut tarpeeksi ravinteita). Itse olen laiska keräilemään marjoja, mutta onneksi Vuorenpeikko on siinä ihan toista maata. Niinpä Peikko keräili viime viikolla ensin lähes viisi kiloa mustaherukkaa ja eilen punaherukoita tuli arviolta 1,5 kilon korillinen.

Punaherukat ovat olleet suosikkejani lapsuudesta lähtien. Yhdistän ne aina lapsuuden kesiin, jolloin kävimme isän kanssa mummolassa ja jossa takapiha oli täynnä erilaisia marjapensaita. Siellä sain syödä punaisia viinimarjoja suoraan puskasta niin paljon kuin mieli teki. Mustaherukoista en osannut välittää tuoreeltaan, mutta mummon tekemässä marjamehussa ne tekivät kauppansa.

Tämä punaherukkacrumble, eli punaherukkapaistos, valmistui tänään ensimmäistä kertaa keittiössämme. Olen tehnyt erilaisia piirakoita ja paistoksia ennenkin, mutta tässä mukavinta oli kenties se, ettei marjoja survottu tai keitelty ensin, vaan sekoiteltiin huolettomasti sokerin ja maissitärkkelyksen kanssa. Lisäksi itse taikinakin valmistui ilman säätämistä ja vähistä aineksista.

Pakanan punaherukkacrumble

Täyte:
7 dl punaherukoita
1 dl sokeria
1 rkl maissitärkkelystä

Pohja ja päällinen:
5 dl jauhoja
1,5 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1/3 tl suolaa
130 g voita
1 kananmuna

Esilämmitä uuni 200 asteeseen. Jos käytät irtopohjavuokaa, niin pingota noin 23-25 cm halkaisijaltaan olevan vuoan pohjalle leivinpaperi. Voit myös hiukan suihkaista öljyä vuoan pohjalle ja reunoille. Jos käytät neliskanttista vuokaa, niin sen suurpiirteinen koko voisi olla noin 28x18 cm.

PÄIVITYS: Tein crumblea uudelleen 25x20 cm vuoassa ja koko oli juuri oikea.

Sekoita sokeri ja maissitärkkelys marjoihin.

Sekoita toisessa kulhossa jauhot, sokeri, leivinjauhe ja suola keskenään. Nypi mukaan voi ja puristele lopuksi mukaan kananmuna, kunnes sinulla on melko tiiviiksi pakkautuva, mutta helposti mureneva taikina.

Painele noin 2/3 taikinasta vuoan pohjalle. Kaada päälle tasaiseksi kerrokseksi marjat ja murenna loppu taikina päällimmäiseksi.

Paista crumblea 30-40 minuuttia, kunnes sen pinta on saanut väriä ja marjatäyte kuplii. Anna jäähtyä täysin ennen leikkaamista paloiksi.

Oliko hyvää? *epäselviä mumisevia äännähdyksiä, murusten lennellessä pitkin pöytää*

Oli. Ainoa virhe, mikä tämän kanssa tuli tehtyä, oli tunkea kaikki ihan liian pieneen, noin 20-senttiseen irtopohjavuokaan. Eli koska marjaseosta oli hiukan liian paksusti, niin crumblen pohja jäi keskeltä liian löysäksi marjojen valuttaessa mehujaan - mutta crumblen reunoista tuli täydelliset.

Heti tuoreeltaan, kuitenkin reilusti jäähtyneenä, cruble on todella maukasta. Onnistuneilta osilta pohja on sopivan tiivis, mutta murea. Päällinen, vaikka onkin samaa taikinaa, on saanut mukavaa rapeutta paahtuessaan. Tässä voisi toimia hyvin esim. kookoshiutaleetkin sekoitettuna päälliseen taikinaosuuteen.

Tämä menee meillä vakiokäyttöön!