Japanilaiset udon-nuudelit

Voisin elää pelkillä nuudeleilla. Olen varmaan sanonut näin aika monesta ruoasta, mutta nuudeleiden kohdalla tarkoitan sitä. Rakastan halpoja pikanuudeleita siinä missä "kunnollisia" ramen-annoksia ja nyt viimein sain itsestäni irti kokeilla tehdä nuudeleita aivan itse.

Nuudelityypiksi valikoitui paksu udon, koska se näytti tarpeeksi helpolta näin aloittelevalle nuudelintekijälle. Udonit valmistetaan simppelisti vedestä, vehnästä ja suolasta ja japanilaisiin perinteisiin kuuluu tarjota udonia kesäisin kylmänä ja talvisin kuumana. Udonin kanssa tarjoiltava liemi ja lisäkkeet ovat nekin yleensä hyvin yksinkertaisia.

Varoitus ennakkoon: tämä taikina on aineksiltaan yksinkertainen ja alkuun helppo työstettävä, mutta työstämisen loppuvaihe vaatii reiluja hartiavoimia (ellet sitten omista pastakonetta).

Japanilaiset udon-nuudelit

3 annosta

300 g vehnäjauhoja (noin 4,6 dl)
140-150 ml vettä
1 rkl suolaa

Mittaa vehnäjauhot kulhoon. Mittaa suola kädenlämpöiseen veteen ja sekoita, kunnes suola on liuennut veteen. Kaada vesi jauhojen sekaan ja ala vaivata taikinaa. Tarkkaile taikinan koostumusta - jos hetken vaivaamisen jälkeen taikina tuntuu liian kuivalta, lisää tilkka vettä. Jos se taas on liian märkää, lisää jauhoja. Tuloksena pitäisi olla tiivis taikinapallo, ei hilskahtavan kuiva, mutta ei myöskään märkä.

Laita taikinapallo kestävän muovipussin sisälle ja tarvittaessa tee vielä tuplapussitus. Pudota taikina lattialle (kyllä, luit oikein) ja ala talloa taikinaa jaloillasi. Astele taikinan päällä hiljaksiin pyörien ympyrää, kunnes taikina on litistynyt. Ota se pois pussista, taittele kahteen kertaan ja laita takaisin pussiin. Jatka tallomista. Toista tämä vaihe muutamaan kertaan - mitä pitempään jaksat, sen parempi koostumus nuudeleihin tulee.

Anna taikinan levätä noin tunti. Tänä aikana voit valmistella haluamasi lisukkeet ja liemet (kerron omista suosikeistani alempana nuudelien ohjeen jälkeen).

Ota taikina pois pussista, jauhota työpöytä hyvin ja jauhota myös taikinaa hiukan. Ala kaulita taikinaa mahdollisimman litteäksi - tämä vaihe todellakin vaatii voimaa ja sitä kuuluisaa ruista ranteessa. Jauhottele taikinaa aina välillä tarvittaessa, jotta se ei tartu kaulimeen tai alustaan. Taikinan paksuus saisi olla maksimissaan puoli senttiä.

Jauhota taikina vielä tasaisesti ja laskosta taikina leikkuualustalle niin, että taittelet sen muutaman kerran itsensä päälle (tämä helpottaa pitkien suirojen leikkaamista). Leikkaa taikinasta ohuita suikaleita. Hyvän videon taikinan käsittelystä näet myös tästä linkistä.

Jos nuudeleista näytti silti tulevan aivan liian paksuja, niin voit aina rullata yksittäisiä nuudelisuiroja käsin ohuemmiksi.

Kiehauta vettä kattilassa ja lisää nuudelit veteen. Keitä noin 10-15 minuuttia, siivilöi ja käytä mielesi mukaan.

Lisukkeista ja liemistä

Itse tein udon-nuudeleille varsin simppelit liemet ja lisukkeet. Liemi syntyy helpoimmillaan näin:

Kiehauta puoli litraa vettä pienessä kattilassa. Lisää mukaan lihaliemikuutio (tai kana- tai kasvisliemikuutio, tai yhdistelemällä näiden puolikkaita). Lorauta mukaan soijakastiketta ja seesamiöljyä. Tarkista maku ja säädä tarvittaessa soijakastikkeen ym. määriä.

Lisukkeena olen tarjoillut valmiiksi kypsennettyä broilerin rintafilettä, tai naudan lihasuikaleita, sekä kevätsipulia palasteltuna.

Uunifetapasta - kevään 2019 hittiruoka

Tänä keväänä törmäsin ystävän Facebook-postauksen kautta "uuteen avokadopastaan", joka tällä kertaa kulkee nimellä uunifetapasta. Fetan, kirsikkatomaattien ja chilin yhdistelmä on erinomainen ja kun kaikki tiivistyy yhteen ja sekoitetaan pastan kanssa sekaisin, on tuloksena varmasti monen kodin tuleva vakioarkiruoka.

Uunifetapasta

2-3 annosta

200-250 g fetaa
500 g kirsikkatomaatteja
0,5-1 punainen chilipalko
250 g pastaa (raakapaino)
Oliiviöljyä
Tuoretta basilikaa
Suolaa
Pippuria

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen ja laita kattilaan vettä kuumentumaan pastaa varten. Lorauta oliiviöljyä uunivuoan pohjalle. Laita kokonainen fetapala vuokaan ja kaada sen ympärille kokonaiset kirsikkatomaatit.

Silppua chilipalko ja ripottele fetan päälle. Kaada sekä fetan että kirsikkatomaattien päälle lisää oliiviöljyä ja tarvittaessa pyöräytä kirsikkatomaatteja lusikalla niin, että ne ovat kunnolla öljyn peitossa. Ripauta päälle suolaa ja muutama rouhaisu mustapippuria myllystä.

Kun uuni on lämmennyt, laita fetavuoka paahtumaan uunin keskitasolle noin 10 minuutiksi. Nosta sitten uunin lämpötilaa 225 asteeseen ja anna olla vielä 5 minuuttia. Voit tässä vaiheessa myös vaihtaa uunin grillivastukselle.

Kun pastan keitinvesi kiehuu, lisää veteen reilusti suolaa ja keitä pasta paketin ohjeen mukaan kypsäksi.

Ota fetavuoka pois uunista ja riko juustoa esimerkiksi haarukalla ja sekoittele tomaattien kanssa. Siivilöi pasta ja kaada samaan uunivuokaan hyvin sekoittaen. Revi joukkoon huuhdeltua, tuoretta basilikaa ja tarkoile.

Oliko hyvää? Oli, feta ei tehnyt pastasta niin suolaista kuin oletin ja se ja kirsikkatomaatit toivat yhdessä ruokaan mukavaa kirpeyttä sekä hapakkuutta. Feta myös toi ruokaan hauskaa tekstuuria hiukan jäähtyessään. Tämä ruoka toimii loistavasti näinkin, mutta olen kuikuillut ihmisten lisäilevän mukaan mm. oliiveja ja valkosipulia.

Vaikka olen suuri valkosipulin ystävä, niin en sanoisi tämän pastan sitä kaipaavan. Jos kuitenkin muuttaisin mieleni, niin todennäköisesti lisäisin valkosipulin fetan päälle niin, että se pääsisi uunissa paahtumaan kunnolla. Jos taas haluaisin ruoasta lihaisampaa, niin arvelisin kypsän, revityn kanan toimivan hienosti. Pekoni saattaisi tehdä kokonaisuudesta jo liian raskaan.

Kaiken kaikkiaan uunifetapasta on todella näppärä ruoka ja silti se voi antaa helposti vieraille sen vaikutelman, että olet nähnyt ruokaan enemmän vaivaa kuin mitä todellisuudessa. Tästä ehdottomasti plussaa!

Alkuperäinen ohje:
Liemessä - Uunifetapasta

Jääkaapin tyhjennystä: Fried rice

Kun jääkaapista löytyy eilistä keitettyä riisiä, on siinä jo pääraaka-aine herkulliseen pika-ateriaan. Fried rice, eli paistettu riisi, on monelle varmasti tuttu käsite aasialaisista ravintoloista ja varsinkin Kiinassa ja Japanissa se tuntuu olevan melko yleinen näky ruokapöydässä.

Parasta tässä ruoassa on se, että siihen uppoaa paljon jääkaapin tähteitä, eikä lopputulos kuitenkaan näytä siltä että siihen olisi dumpattu melkein arvalla mitä sattuu kaapista löytymään.

Tänä aamuna heräsin melko myöhään, joten kaipasin tukevampaa aamupalaa - tai brunssiahan jo siihen aikaan se olisi ollut. Eilispäivän riisi pääsi hyötykäyttöön, kun otin paistinpannun ja leikkuulaudan esille. Mukaan nakkelin kananmunan lisäksi oliiveja, punaista sipulia ja herne-maissi-paprikaa.

Meillä muuten nykyisin tehdään lisäkeriisi lähes yksinomaan puuroriisistä, jolloin siitä tulee mukavan tahmea - sticky, kuten englanniksi sanottaisiin. Sillekin on ohje alempana.

Fried rice

Eilen paistettua jämäriisiä
1-2 kananmunaa
1 pieni sipuli
Suolaa
Mustapippuria myllystä
Ketsuppia
Soijakastiketta
Mitä tahansa jämiä mitä löydät (esim. herkkusieniä, oliiveja, paprikaa, katkarapuja, paistettua kanaa, tomaattia, porkkanaa...)

Kuumenna pannulla öljy ja laita ensiksi paistumaan pidemmän kypsymisajan vaativat ainekset, kuten sipuli ja raaka porkkana, pienittynä. Kuullota aineksia öljyssä hetken aikaa ja lisää sitten riisi. Paloittele riisiä lastan avulla tasaisemmaksi ja paista, kunnes riisi on lämmennyt kokonaan. Lisää tarvittaessa öljyä.

Lisää sitten muut aineet, jotka vaativat vain lämmittämisen tai nopean paistoajan, pyöräyttele hetki ja riko mukaan riisin määrästä riippuen 1-2 kananmunaa. Sekoita munan rakenne kunnolla rikki ja pyörittele pannulla niin, että kananmunaa leviää joka paikkaan.

Mausta muutamalla tilkalla soijakastiketta ja parilla ruuttaisulla ketsuppia, sekoita tasaiseksi ja lisää makusi mukaan suolaa ja mustapippuria.

Tahmea lisäkeriisi

3-4 annosta (lisäkkeenä)

2,5 dl puuroriisiä (esim. Myllyn Paras, Risella)
3,5 dl vettä
Suolaa

Mittaa riisit siivilään ja huuhtele riisiä juoksevan veden alla niin kauan, kunnes enin tärkkelys riisin pinnasta on huuhtoutunut pois.

Kaada riisi pieneen, kannelliseen kasariin ja mittaa mukaan vesi. Jos pienennät/suurennat riisiannosta, niin muunna veden suhde yhden suhde yhteen riisin kanssa ja lisää 0,5-1 dl vettä päälle.

Lisää mukaan suola ja laita levy kuumenemaan kasarin alla. Peitä kasari kannella (parhaiten tässä toimii läpinäkyvä kansi, jolloin riisin tilanteen näkee ilman kannen availua).

Kun veden pinta alkaa kuplia, niin pienennä heti lieden lämpöä (0-12-asteikolla noin vitoselle, 0-6-asteikolla 1-2). Jossain vaiheessa vesi alkaa muodostaa kuplia täyttäen kasarin tyhjän tilan, mutta jos lämmön alennuksen ajoitti oikein, on kuplinta melko maltillista. Jos vesi kuohuu yli, niin pidä kantta hetkittäin pois jotta kasarin sisäinen lämpötila putoaisi nopeammin. Yritä kuitenkin antaa riisin olla mahdollisimman rauhassa äläkä sekoittele, jos vain pystyt sen välttämään.

Kuplinnan loppuessa pitäisi veden olla pääosin kokonaan imeytynyt riisiin. Tässä vaiheessa riisiä voi vähän möyhentää kauhalla tai lastalla ja katsoa, ettei se pala pohjaan. Kun riisi on kypsynyt noin 10-15 minuuttia, niin sen pitäisi olla melko valmista. Jos se tuntuu edelleen al denteltä, niin lorauta vähän vettä kasarin pohjalle ja anna olla pienellä lämmöllä pidempään.

Kun riisi on valmis, ota kasari pois liedeltä ja anna riisin vielä tekeytyä muutama minuutti. Jos kosteutta on omaan makuusi liikaa, voit ottaa kannen täksi ajaksi pois tai laittaa raolleen. Mausta makusi mukaan lisäämällä suolaa ja käytä kuten haluat.

Kaksi kertaa paras coleslaw (sinappinen ja valkosipulinen)

Kotona tehty coleslaw eli kaalisalaatti on suotta aliarvostettu lisuke ja pienellä vaivalla kaalista saa todella maistuvaa ja juuri sopivan rapeaa. Sen sijaan, että kaalin vain suikaloisi, on oman ohjeeni salaisuus "itkettää" kaali- ja porkkanasuikaleet ennen kastikkeen lisäämistä mukaan.

Coleslawiin tarvitset:
Noin kilo kaalia
1 iso porkkana
1,25 dl sokeria
0,5 dl suolaa

Palastele kaali, mutta älä suikaloi sitä vielä niin hienoksi silpuksi kuin haluat lopputuloksesta. Rouheammat palat on helppo huuhdella ja kuivata. Jos et raasta porkkanaa vaan leikkaat sen veitsellä suikaleiksi, niin lisää sekin mukaan itkettymään.

Asettele palasteltu kaali syvään kulhoon ja kaada päälle sokeri ja suola. Sekoita hyvin ja anna seistä noin 5-10 minuuttia välillä sekoittaen. Sen jälkeen huuhtele kaali pienissä erissä juoksevan veden alla ja kuivaa joko salaattilingossa tai painele talouspaperilla niin, että saat mahdollisimman paljon nestettä pois. Hienonna kaali loppuun ja raasta mukaan porkkana.

Tällä tavalla kaali (ja porkkana) imevät itseensä hiukan jo suolaa ja sokeria, ja samalla niistä poistetaan ylimääräistä nestettä. Huuhtelun jälkeen kaali on sopivasti pehmennyt, mutta rouskaisee kuitenkin hampaissa.

Lisää sitten valitsemasi kastike.

Sinappinen kastike:
1 dl majoneesia
3/4 dl sinappia
3/4 dl omenaviinietikkaa
3/4 dl sokeria
2 tl chilikastiketta (Tabasco ja Texas Pete esim.)
Mustapippuria myllystä

Valkosipulinen kastike:
3 valkosipulinkynttä puserrettuna
1,5 tl suolaa
3/4 dl rypsiöljyä
3/4 dl omenaviinietikkaa 
1 dl majoneesia
1/4 tl paprikamaustetta
1/4 tl valkopippuria
1 tl sokeria

Sekoita kastikeaineet yhteen ja kaada coleslawin päälle. Anna salaatin maustua jääkaapissa vähintään pari tuntia, mutta parhaimmillaan se on seuraavana päivänä. Viinietikan maku pehmentyy eikä ole enää niin hyökkäävän pirteä, kun salaatti saa hetken aikaa rauhoittua ja muhia.

Molemmat kastikevaihtoehdot ovat hyviä - uudempi löytö oli valkosipulinen kastike, joka todellakin on tarkoitettu valkosipulia RAKASTAVILLE ihmisille. Jos annat coleslawin levätä yön yli, niin valkosipulin maku laantuu huomattavasti, mutta on edelleen vahva.

Marinoidut punasipulit

Joskus enemmänkin Subwaylla vieraillessani ihastuin ketjun marinoituihin punasipuleihin, koska se tuntui olevan täydellinen lisuke sämpylöiden ja hampurilaisten väliin, mutta tuo mahtavaa pirteyttä myös salaatteihin ja sopii hyvin yhteen fetajuuston kanssa.

Tämä ohje ei siis ole mikään copycat-versio Subwayn punasipuleista, mutta silti todella hyvä ja vakituisesti käytössä Pakanan Köökissä.

Ohjeesta tulee reilu satsi, joten itse olen normaalisti tehnytkin määrät puolitettuina jolloin sipulit marinadeineen täyttävät pari peruslasipurkkia.

1 kg punasipulia

Marinadi:
0,5 l punaviinietikkaa
2 dl rypsiöljyä
1,5 dl juoksevaa hunajaa
1 rkl suolaa
Ripaus tai kaksi mustapippuria
Timjamia
Rosmariinia

Kuori ja suokaloi punasipulit ohuiksi suikaleiksi ja siirrä sipulit syvään astiaan odottamaan.

Yhdistä kaikki  marinadiainekset kattilaan ja kiehauta välillä sekoitellen. Kaada sitten liemi kuumana punasipulirenkaiden päälle ja peitä sipuliastia tiiviisti, esimerkiksi kelmulla. Anna jäähtyä ja tekeytyä parin tunnin ajan, jonka aikana voit välillä käydä sekoittamassa sipuleita.

Purkita puhtaisiin, mieluiten uunissa desinfioituihin lasipurkkeihin ja säilytä jääkaapissa.

Monikäyttöinen paholaisenhillo

En edes tiedä, oliko tämä ohje alkujaan nimellä "Paholaisenhillo" Dansukkerin sivuilla, mutta nykyisellään ohje kulkee "Tulisena tomaattihillona". Liekö sitten tuo viittaus paholaiseen liian luotaantyöntävä, mutta pahuksen hyvää hilloa kuitenkin!

Aloitin chilien kasvattamisen joskus 2005 paikkeilla, joskin silloin se siirtyi minun käsistäni lopulta silloisen asuinkumppanin pääasialliseksi harrastukseksi. Muutettuani Hämeenlinnaan vuonna 2014 kasvattelin parina kesänä pienimuotoisesti Lemon Dropia sekä perinteistä Jalapenoa ja kerätystä sadosta pääsin jälleen tekemään suuresti rakastamaani hilloketta.

Jalapenoa en ollut sitä ennen juuri syönyt muuten kuin etikkaan säilöttynä tölkkitavarana, joten tuore Jalapeno oli mielettömän mahtava yllätys. Mukava polte, saman tien tunnistettava maku ja muutenkin helppokäyttöinen, koska tulisuus ei ole luokkaa äkkijyrkkä ja siten Jalapenon hedelmiä voi roiskia ruokiin höllemmällä kädellä kuin tulisempia lajitovereitaan.

Hilloon käytettävästä chililajikkeesta riippuen olen hienontanut mukaan 70-120 grammaa chiliä - Lemon Dropia on mennyt siinä 80-100 gramman paikkeilla ja Jalapenoa sitten enemmän. Useampiakin lajikkeita voi toki käyttää ihan siinä määrin miten niitä itseltä löytyy.

800 g tomaatteja, tai saman verran tomaattimurskaa tölkissä
400 g paprikoita
70-120 g chiliä
6-8 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
2 tl oreganoa
0,5 dl etikkaa
330 g hillo-marmeladisokeria

Jos käytät tuoreita tomaatteja, niin kalttaa ne ensin tekemällä ristiviillot siihen puolelle, missä ei ole kantaa, ja kastamalla ne kiehuvaan veteen noin 30-60 sekunnin ajaksi. Nosta tomaatit pois reikäkauhalla ja jäähdytä ne kylmässä vesikylvyssä tai juoksevan veden alla. Poista sitten kuoret, joiden pitäisi nyt irrota helposti, ja leikkaa tomaatit lohkoiksi (poista kovat kantaosat).

Laita tomaattilohkot tai tomaattimurska paistokasariin. Poista paprikoista ja chileistä siemenkodat ja hienonna. Käytä chilien kanssa varovaisuutta; suojaa kädet esim. lateksihanskoilla, äläkä koskettele kasvojen ihoa samalla kun työstät chilejä.

Lisää paprika- ja chilisilput kasariin ja puserra mukaan valkosipuli. Anna kiehua noin 30 minuuttia. Lisää etikka ja hillo-marmeladisokeri ja kuumenna uudelleen kiehuvaksi. Keitä seosta noin 3-5 minuutin ajan välillä sekoittaen.

Jäähdytä hilloa hetken aikaa ja purkita, kun se on vielä suhteellisen kuumaa. Purkkien tulee olla putipuhtaita, mielellään uunissa desinfioituja! Anna purkkien jäähtyä ja siirrä ne jääkaappiin, kun purkkeihin on syntynyt tyhjiö (purkin kannen tulisi "poksahtaa" sisäänpäin hillon jäähtyessä purkin sisällä).

Hilloa voi käyttää moneen tarkoitukseen; sellaisenaan grilliruokien kyljessä, hampurilaisten välissä, kermaviiliin lisättynä jolloin syntyy mukava dippikastike, patojen maustamiseen...

Paahdetut & marinoidut paprikat

Paahdettu paprika on ihmeruoka. Se menee leivän päällä makkaran tai juuston maukkaana sijaisena, antaa piristystä paistetuille broilerin rintafileille, tai tuo pikanttia makua salaatteihin.

En enää edes muista, mistä joskus aikoinani sain ajatuksen kokeilla paahtaa ja marinoida paprikaa. Siitä on kuitenkin vuosia ja koska silloin keittiö ei ollut minulle aivan niin tuttu ja mieluisa ympäristö kuin nykyään, oli paprikoiden tekeminen aloittelijallekin helppo homma.

3-4 paprikaa (punaisia, keltaisia tai molempia)

Marinadiin tarvitset:
Oliiviöljyä
Suolaa
Mustapippuria
2-3 valkosipulinkynttä
Tuoretta persiljaa

Pese paprikat ja poista niistä siemenet ja kanta. Itse teen tämän homman niin, että leikkaan pienellä, terävällä veitsellä kannan ympäri ja nytkytän kannan irti, jolloin myös siemenet tulevat suht siististi mukana. Halkaise paprikat ja siivoa puolikkaat valkoisesta maltosta ja lopuista siemenistä.

Asettele paprikat leikkuupuoli alaspäin leivinpaperilla suojatulle uunipellille ja paahda niitä 225-asteisessa uunissa grillivastuksella 20-30 minuutin ajan, tai kunnes ne ovat pehmenneet ja kuorissa näkyy mustia läikkiä.

Ota paprikat uunista ja laita ne esim. Minigrip-pussiin ja pussi kiinni. Pääasia, että suljet paprikat ilmatiiviiseen, pieneen tilaan. Kun paprikat ovat jäähtyneet sormin käsiteltäviksi, ota ne pois pussista ja poista kuoret. Kuorien pitäisi lähteä melko helposti, mutta käytä tarvittaessa pientä veistä apuna.

Tällaisenaan paprikoita voisi käyttää jo esim. sosekeitoissa antamassa hyvää makua.

Paprikat marinoidaan siten, että ne laitetaan joko puhtaaseen lasipurkkiin tai muuhun astiaan ja päälle kaadetaan oliiviöljyä juuri ja juuri niin paljon, että kaikki paprikat pääsevät lilluttelemaan. Joukkoon silputaan tuoretta persiljaa, puristetaan valkosipulia ja lisätään mausteet perään. Pieni lusikalla pyöräytys tai hölskäytys lopuksi, jotta kaikki ainekset sekoittuvat.

Siirrä paprikat marinadeineen jääkaappiin yön yli ja nauti sitten haluamallasi tavalla.