Pitkämielinen possupata

Päivät ovat käyneet kylmiksi ja siinä, missä moni huokailee kesän loppuneen, hihkun minä onnesta - koska syksy on aika, jolloin keittiössä tehdään paljon keittoja, patoja ja kaiken kaikkiaan täyttävää, ruokaa. Comfort food, eli lohturuoka, on ehkä kauneinta ruokaa maailmassa. Se ei aina ole kovin valokuvauksellista tai harpilla vedettyä, mutta se käy sydämeen vatsan kautta.

Meiltä löytyy noin seitsemänlitrainen haudutuspata, jota pääasiassa on käytetty nyhtöpossun tekemiseen. Syksyn ja tämän blogin turvin aion kuitenkin yrittää suoda sille enemmän töitä köökissä, koska olen jemmannut tuhottomasti resepti-ideoita niin Pinterestissä kuin muuallakin netissä.

Tällainen possupata siis syntyi alkuviikon kylmyydessä.

Pitkämielinen possupata

6-8 annosta

~ 1 kilo possun paistipaloja hieman pilkottuna
1 Ranskalainen sipulikeitto -jauhepussi
5 keskikokoista perunaa kuorittuna ja pilkottuna
3-4 porkkanaa pilkottuna
1 sipuli paloiteltuna
1 pss (noin 600g) valmista kermaista sienikeittoa
(Tai muuta kermaista valmiskeittoa)
0,5 tlk (~200g) tomaattimurskaa
0,5 dl ketsuppia
0,5-1 lihaliemikuutio
Suolaa
Mustapippuria myllystä
Korianteria
Paprikamaustetta

Tarjoiluun: Tuoretta persiljaa silputtuna

Sekoita mausteet sipulikeittojauheen kanssa. Laita lihat muovipussiin maustejauheseoksen kanssa ja hyppyyttele pussia, jotta mausteet sekoittuvat tasaisesti lihan pintaan.

Kumoa maustetut lihat haudutuspadan pohjalle. Levitä päälle tasaiseksi kerrokseksi perunat, porkkanat ja sipuli.

Sekoita yhteen sienikeitto, tomaattimurska, ketsuppi ja murennettu lihaliemikuutio. Kaada seos pataan, aseta kansi päälle ja hauduta kypsäksi, eli mediumilla noin 5-7 tuntia. Tee loppusäätö makuun mausteilla ja tarjoile tuoreen persiljasilpun kera.

Lämpötila ja vaadittu aika on enemmän arvaus kuin kiveen kirjoitettu ohje - itse haudutin 7 tuntia low-asetuksella ja perunat tuntuivat tässäkin vaiheessa vielä olevan al dente, joten nostin lämpöä mediumille ja annoin padan olla vielä noin 1,5 tuntia. Toki syynä saattoivat kenties olla liian timmi perunalajike, joten seuraavalla kerralla pataan päätyy jauhoisempi lajityyppi ja lämpötilaa pidetään mediumissa vähintään puolet ajasta.

Muistoja Edinburghista: Scotch Pie

Tänä vuonna katkaisimme perinteen ja suuntasimme kesälomalla Lontoon sijasta Edinburghiin. Kaupunki itsessään oli lumoava ja siitä sekä Skotlannin muista ruokaelämyksistä voin joskus tarinoida enemmänkin, mutta lauantaina päätimme Vuorenpeikon kanssa kokeilla valmistaa Scotch Pieta ihan itse.

Scotch Pie, eli lampaan jauhelihan täyttämät suljetut piirakat, ovat varsinaista brittiläistä perinneruokaa. Laardista, vedestä ja jauhoista valmistetaan piirakkataikina, joka levitetään muotin pohjalle ja reunoille, jonka jälkeen piirakka täytetään maustetulla lampaan jauhelihalla. Sen jälkeen taikinasta muotoillaan piirakalle kansi ja komeus voidellaan munalla ennen uunia.

Edinburghin reissulla kävimme pariinkin otteeseen hotelliamme vastapäätä sijainneessa The Piemaker -leipomossa, josta sai kyseisten piirakoiden lisäksi mm. haggispiiraita, erilaisia uppopaistettuja pasteijoita ja paljon muita herkkuja alta parin punnan hintaan per tuote. Piirakat saattoi syödä paikan päällä hivenen ahtaassa myymälässä, tai pakkauttaa ne nopeasti läpikuultaviksi muuttuviin paperipusseihin ja viedä mukanaan.

Nämä kotitekoiset piirakat eivät esteettisesti muotoutuneet niin siisteiksi kuin kesällä ostamamme yksilöt, mutta maku oli kaikin puolin kohdillaan :)

Huom! Laardin voi korvata voilla, mikäli sitä ei löydy valmiina. Laardin voi myös valmistaa itse keittämällä silavaa, jota Vuorenpeikko hankki lihakauppiaalta. Lisäksi tarvitset jonkinlaisen muotin, jossa voit muotoilla piirakan kupin ja joka tukee piirakkaa täyttämisen ja kannen "asentamisen" ajan.

Scotch Pie - Skotlantilaiset lihapiirakat

7-8 kpl

Taikina:
500 g vehnäjauhoja
175 g laardia
225 ml vettä
1,5 tl suolaa

Täyte:
500 g lampaan jauhelihaa
150 ml lihalientä
1 liivatelehti
Muskottia
Suolaa
Valkopippuria

Voiteluun: 1 kananmuna

Sekoita mausteet lihaan. Liota liivatelehti pehmeäksi, puristele kuivaksi ja lisää lämpimään lihaliemeen. Sekoita lientä, jotta liivate liukenee kokonaan. Kaada liemi lihan sekaan ja vaivaa tasaiseksi.

Mittaa vehnäjauhot ja suola kulhoon ja laita laardi ja vesi kattilaan. Kiehauta vesi-rasvaseos (tämä auttaa vettä ja rasvaa sekoittumaan toisiinsa) ja kaada se sitten jauhojen sekaan. Sekoittele taikinaa ensin puulastalla ja jatka sitten käsin, kun taikina on jäähtynyt tarpeeksi.

Laita uuni tässä vaiheessa lämpiämään 175 asteeseen.

Jaa taikina 7-8 osaan. Ota yksi osa jauhotetulle pöydälle ja jaa se vielä siten, että noin 2/3 taikinaa tulee piirakan pohjaksi ja 1/3 taikinasta muotoillaan sille hattu. Kaulitse tai taputtele pohjataikina pyöreäksi levyksi ja muotoile se muotin avulla kupiksi. Meillä käytettiin 3D-printattua lieriötä.

Täytä kuppi lihaseoksella ja painele lusikan avulla vähän tiiviimmäksi. Kaulitse sitten taikinan hattuosuus, tee siihen keskelle pieni (noin 0,5-1 cm halkaisija) reikä. Nosta hattu piirakan päälle ja nipistele se reunojen kanssa kiinni.

Irrota piirakka muotistaan leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Voit kääriä piirakan ympärille suiron leivinpaperia ja kiinnittää sen esim. juuttinarulla, jotta piirakka pitäytyisi paremmin koossaan.

Tee loput piirakat samalla tavalla. Voitele sitten kansiosat munalla ja paista piirakoita uunissa noin 40 minuuttia, tai kunnes piirakoiden hatut alkavat näyttää sopivan kypsiltä.

Jäähdytä, narauta kaveriksi raikas Irn Bru tai Innis & Gunnin tamminen olut ja nauti.

Oliko hyvää? Oi kyllä. Vuorenpeikon mukaan maku näissä piirakoissa oli, ellei aivan sama, niin todella lähellä kuin Piemakerin herkulliset piirakat. Yksi tällainen piirakka riittää normaaliin nälkään, kaksi tai kolme selättää jo suuremman vatsan kurnimisen.

Pakanan punaherukkacrumble

Meillä on pihassa pari mustaherukkapensasta, pari punaista ja niiden lisäksi kolme pientä pensasmustikkaa (jotka eivät tosin pariin vuoteen kasvaneet juuri lainkaan, koska ilmeisesti maassa ei ollut tarpeeksi ravinteita). Itse olen laiska keräilemään marjoja, mutta onneksi Vuorenpeikko on siinä ihan toista maata. Niinpä Peikko keräili viime viikolla ensin lähes viisi kiloa mustaherukkaa ja eilen punaherukoita tuli arviolta 1,5 kilon korillinen.

Punaherukat ovat olleet suosikkejani lapsuudesta lähtien. Yhdistän ne aina lapsuuden kesiin, jolloin kävimme isän kanssa mummolassa ja jossa takapiha oli täynnä erilaisia marjapensaita. Siellä sain syödä punaisia viinimarjoja suoraan puskasta niin paljon kuin mieli teki. Mustaherukoista en osannut välittää tuoreeltaan, mutta mummon tekemässä marjamehussa ne tekivät kauppansa.

Tämä punaherukkacrumble, eli punaherukkapaistos, valmistui tänään ensimmäistä kertaa keittiössämme. Olen tehnyt erilaisia piirakoita ja paistoksia ennenkin, mutta tässä mukavinta oli kenties se, ettei marjoja survottu tai keitelty ensin, vaan sekoiteltiin huolettomasti sokerin ja maissitärkkelyksen kanssa. Lisäksi itse taikinakin valmistui ilman säätämistä ja vähistä aineksista.

Pakanan punaherukkacrumble

Täyte:
7 dl punaherukoita
1 dl sokeria
1 rkl maissitärkkelystä

Pohja ja päällinen:
5 dl jauhoja
1,5 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1/3 tl suolaa
130 g voita
1 kananmuna

Esilämmitä uuni 200 asteeseen. Jos käytät irtopohjavuokaa, niin pingota noin 23-25 cm halkaisijaltaan olevan vuoan pohjalle leivinpaperi. Voit myös hiukan suihkaista öljyä vuoan pohjalle ja reunoille. Jos käytät neliskanttista vuokaa, niin sen suurpiirteinen koko voisi olla noin 28x18 cm.

PÄIVITYS: Tein crumblea uudelleen 25x20 cm vuoassa ja koko oli juuri oikea.

Sekoita sokeri ja maissitärkkelys marjoihin.

Sekoita toisessa kulhossa jauhot, sokeri, leivinjauhe ja suola keskenään. Nypi mukaan voi ja puristele lopuksi mukaan kananmuna, kunnes sinulla on melko tiiviiksi pakkautuva, mutta helposti mureneva taikina.

Painele noin 2/3 taikinasta vuoan pohjalle. Kaada päälle tasaiseksi kerrokseksi marjat ja murenna loppu taikina päällimmäiseksi.

Paista crumblea 30-40 minuuttia, kunnes sen pinta on saanut väriä ja marjatäyte kuplii. Anna jäähtyä täysin ennen leikkaamista paloiksi.

Oliko hyvää? *epäselviä mumisevia äännähdyksiä, murusten lennellessä pitkin pöytää*

Oli. Ainoa virhe, mikä tämän kanssa tuli tehtyä, oli tunkea kaikki ihan liian pieneen, noin 20-senttiseen irtopohjavuokaan. Eli koska marjaseosta oli hiukan liian paksusti, niin crumblen pohja jäi keskeltä liian löysäksi marjojen valuttaessa mehujaan - mutta crumblen reunoista tuli täydelliset.

Heti tuoreeltaan, kuitenkin reilusti jäähtyneenä, cruble on todella maukasta. Onnistuneilta osilta pohja on sopivan tiivis, mutta murea. Päällinen, vaikka onkin samaa taikinaa, on saanut mukavaa rapeutta paahtuessaan. Tässä voisi toimia hyvin esim. kookoshiutaleetkin sekoitettuna päälliseen taikinaosuuteen.

Tämä menee meillä vakiokäyttöön!

Leppoisa kaali-bratwurstlaatikko

Työviikko on jo pitkällä, mutta jaksaminen on ollut melko nollilla edellisten viikkojen sosiaalisten tapahtumien vuoksi. Olen sen laadun introvertti, että vaikka nautin ihmisten tapaamisesta ja eri paikoissa käymisestä, niin se saattaa pahimmillaan johtaa siihen että vietän sen jälkeen monta päivää kotona. Voin jopa perua ystävien kanssa sovittuja asioita, koska tuntuu siltä, ettei vain pysty.

Tällä fiiliksellä siis lähdin sooloilemaan ruokaa, mikä ei ehkä ollut se paras idea. Haarukat ja kauhat lentelivät lattialle, kompastelin jatkuvasti kissoihin ja kesken kriittisen vaiheen kännykkä alkoi piippailla työtehtäviä. Joten ei, odotukset eivät olleet korkealla tämän suhteen.

Muutenkin suunnitelma oli melko hatara - minulla oli puolikas kaali (jäänne poro-pekonipyöryköiden päivästä), bratwursteja ja hinku johonkin hyvään peruskotiruokaan. Koko ohje on tällä kertaa siis vedetty lonkalta ja pahinta peläten, mutta lopulta onneksi turhaan.

Leppoisa kaali-bratwurstlaatikko

6 annosta

500 g keräkaalia
4 bratwurst-makkaraa
1 punasipuli
1 dl puuroriisiä
4 dl lihalientä
5 aurinkokuivatun tomaatin puolikasta
2 rkl ruskeaa sokeria
0,5 tl currymaustetta
1 tl viherpippuria murskattuna
0,5 tl suolaa

Voita paistamiseen

Esivalmistelut: Pilko keräkaali, punasipuli ja bratwurstit paloiksi. Hienonna aurinkokuivatut tomaatit, tai käytä valmiita paloja. Sulata lihaliemikuutio lämpimään veteen. Aseta uuni lämpiämään 175-asteiseksi.

Paista voissa ensin sipulia hetki. Kun se on kuullottunut, lisää pannulle bratwurstit ja paista niihin väriä pintaan. Mausta suolalla, currymaustella ja viherpippurilla. Siirrä sivuun ja lisää pannulle uutta voita.

Paista keräkaali yhdessä tai kahdessa erässä pehmeämmäksi. Kun kaali alkaa näyttää valmiilta, niin ripsauta päälle ruskeaa sokeria ja sekoittele hetki.

Yhdistä bratwurst-sipuliseos, keräkaali, aurinkokuivatut tomaatit ja puuroriisi voideltuun uunivuokaan ja sekoita kunnolla. Kaada mukaan lihaliemi. Kypsennä laatikkoa uunissa 60-75 minuuttia ja anna jäähtyä noin 15 minuutin ajan ennen tarjoilua.

Oliko hyvää? Yllättäen tämä maistui aika hyvältä. Lisäisin ehkä seuraavalla kerralla enemmän suolaa ja sokeria, varsinkin suolaa laatikko tuntui imevän itseensä.

Laatikon kanssa lautaselle lisäsin puolukkahilloa, jonka toimivuudesta bratwurstin kanssa en ole aivan 100-prosenttisen varma. Pitäisi ehkä olla jotakin happamampaa, kuten jonkin sortin relissiä.

Kaiken kaikkiaan resepti onnistui pientä viilausta vaille nappiin. Lisäsin vielä jälkikäteen reseptin nimeen "leppoisa", koska kyseinen adjektiivi kuvailee tätä laatikkoa oudolla tavalla täydellisesti. Tätä tehdään toistekin!

Uunissa paahdettu broileri kasvispedillä

Sunnuntaina oli viimein kunnolla aikaa taas kokeilla jotakin uutta keittiössä, joten lähdin etsiskelemään sopivaa sunnuntaipäivällistä pöytään. Jostakin syystä mieleni teki kanaa - ja jotain kunnollista broileria, ei vain pelkkiä nahattomia ja luuttomia rintafileitä.

Löysin ensin Nigella Lawsonin ohjeen Italian Roast Chicken with Peppers and Olives, eli italialaista paahdettua kanaa paprikoiden ja oliivien kera. Se näytti hyvältä, mutta kanan kevyt maustaminen pelkällä sitruunalohkoilla ja parilla rosmariinioksalla ei vakuuttanut. Tätä fiilistä tuki myös pari-kolme kommenttiakin reseptissä.

Jatkotutkimusten jälkeen päädyin Jamie Oliverin ohjeeseen, jossa broilerin lihan ja nahan väliin lisätään yrttivoita ja loput voit levitetään broilerin päälle. Nyt alettiin olemaan asian ytimessä!

Korvasin myös Nigellan ohjeesta oliivit valkosipulilla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla, koska tähän hätään en löytänyt kuivasäilöttyjä oliiveita. Reseptin lopputulos näytti siis tältä:

Uunissa paahdettu broileri kasvispedillä

4-5 annosta

1 kokonainen broileri
0,5-1 sitruuna
2 oksaa rosmariinia
2 punaista paprikaa
2 keltaista paprikaa
3 purjoa
1 kokonaisen valkosipulin kynnet
Aurinkokuivattuja tomaatinpuolikkaita
0,5 dl oliiviöljyä
Sormisuolaa
Mustapippuria myllystä

Yrttivoi:
100 g voita huoneenlämpöisenä
1 sitruunan raastettu kuori
2 valkosipulinkynttä murskattuna
1 oksa rosmariinia
Muutama rouhaisu mustapippuria
2 tl suolaa

Jos käytät pakastebroileria, niin sulata sitä joko jääkaapissa noin 20h, tai huoneenlämmössä 10-12h. Pyyhi broileri kuivaksi talouspaperilla sekä ulkoa että sisältä.

Aseta uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Pese sitruuna hyvin ja raasta sen kuori talteen. Leikkaa sitruuna lohkoiksi ja asettele lohkot broilerin sisälle parin rosmariinioksan kera. Minulla oli siinä ja siinä, että edes puolikas sitruuna mahtui, joten jätin suosiolla enimmän raa'an voiman käytön siihen.

Valmista yrttivoi: Sekoita hiukan pehmennyt voi, sitruunan raastettu kuori, murskatut valkosipulinkynnet ja rosépippurit, yhden rosmariinioksan silputut lehdet ja suola.

Tee viilto broilerin rintapuolelle takajalkojen väliin ja erota varovasti nahkaa pois lihaksista. Työnnä noin puolet yrttivoista mahdollisimman pitkälle ja tasaisesti ympäriinsä. Loput yrttivoista voi levittää broilerin nahan päälle ja vaikka koipiin tehtyihin viiltoihin.

Huuhtele paprikat ja purjot, kuori valkosipulinkynnet ja valuta aurinkokuivatut tomaatit. Poista paprikoista malto siemenineen ja leikkaa paprikat paksuiksi suikaleiksi. Leikkaa purjoista pois tummanvihreät osat ja leikkaa loput purjoista kolmeen-neljään pätkään ja pätkät pitkittäin puoliksi. Sekoita paprikat ja purjot keskenään erillisessä kulhossa. Lisää kasvisten joukkoon oliiviöljy, hyppysellinen sormisuolaa ja maun mukaan mustapippuria. Sekoita kunnolla.

Asettele broileri uunivuoan keskelle ja kippaa kasvikset sen ympärille vuoan pohjalle. Tiputtele aurinkokuivattua tomaattia ja valkosipulinkynsiä (isoimmat voi puolittaa) tasaisesti ympäriinsä. Kasvisten päälle voit lisätä ylijääneet rosmariinioksat.

Laita vuoka uuniin ja kypsennä 60-75 minuuttia. Testaa broilerin kypsyys tökkäämällä lihaa sen paksuimmasta kohdasta terävällä veitsellä; jos viillosta tulee kirkasta nestettä, on kana kypsä. Jos neste punertaa, niin broileri tarvitsee vielä lisäaikaa uunissa.

Ota vuoka pois uunista ja siirrä broileri leikkuulaudalle. Kytke uuni pois päältä, mutta laita kasvikset vielä takaisin lämpimään siksi aikaa, kun broileri saa hetken levähdystauon (noin 10 minuuttia). Leikkele broileri reiluiksi paloiksi ja siirrä palat lämmitetylle tarjoiluastialle. Ripottele päälle kasvikset ja valuta mukaan myös vuokaan jääneet liemet. Tarjoile esimerkiksi riisin tai tuoreen, vaalean leivän kera.

Oliko hyvää? Oli! Tekisin tätä uudestaankin jo pelkästään siitä syystä, että broilerin mentyä uuniin talon täytti varsin herkullinen tuoksu ja koska itse ruoka näytti pellille koottuna tosi hienolta. Melko työläs kuitenkin tällaisenaan ja tekisin ehkä tässä muodossa uudelleen vain, jos haluaisin toden teolla ihastuttaa päivällisvieraita. Syntyisi varmaan pikaisemmin ja vaivattomammin ihan peruslaatuisista koipireisistä myös.

Broileri oli todella mehukasta ja kypsyi nätisti reilussa tunnissa. Reilun suolan ystävänä Vuorenpeikko lisäili omiin paloihinsa suolaa pariin otteeseen, mutta itse olin tyytyväinen kanan mehukkuuteen ja makuun. Rasvan määrää voisi kenties hiukan viilata alemmas, eli vähentää kasviksiin kaadettavan oliiviöljyn määrää, koska broileriin tulevasta yrttivoista kuitenkin valuu paljon rasvaa uunivuoan pohjalle. Mutta eipä se voi tälläkään kertaa ruoasta huonompaa tehnyt :P

Varraspossua Hämeen Keskiaikafestivaaleilla

Tänäkään vuonna emme jättäneet Vuorenpeikon kanssa Hämeen Keskiaikafestivaaleja väliin, vaan suuntasimme kojuille jo keskipäivän tienoilla. Ohjelmaa emme ole koskaan jääneet niinkään seuraamaan, minkä vuoksi valitsimme päiväksi nimenomaan perjantain - aiemmin perjantai on ollut ilmainen kävijöille, mutta tänä vuonna vierailijoilta perittiin kahden euron toritulli. No, on sekin parempi kuin maksaa 25€ per nenä lauantaina.

Eniten meitä kiinnostavat käsityömyyjien tarjonta, eikä taaskaan tarvinnut pettyä. Varsinkin Puustikiltä tulee aika paljon ostettua tavaraa (vaikka lompakko ei annakaan kertaheitolla myöten aina niin paljon kuin mitä toivoisi). Tänä vuonna sijoitimme euromme isoon, puiseen leikkuulautaan, johon meiltä löytyy jo ennestään sopivat puulautaset.

Festivaaliruokailu oli osin hit'n miss, sillä vartaassa loikoileva possu kyllä näytti hyvältä ja liha oli mehevää ja mureaa, mutta sitä ei oltu maustettu juuri mitenkään. Tokihan asian voi katsoa niinkin, että se oli maustettu "keskiaikaiseen" tyyliin vain miedosti suolalla, mutta ehkä tässä tapaukessa olisin silti tehnyt kokkina poikkeuksen ja suolannut lihaa hivenen ronskimmalla kädellä.

Makeaksi jälkiruoaksi Vuorenpeikko nappasi mukaan muutamia fudge-kuutioita, jotka oli nimetty aiheeseen sopiviksi. Minä valitsin paikan päällä syötäväksi karamelliomenan, joka oli juuri niin hankalasti syötävä herkku kuin muistinkin! Jotakin tällaisia karamellihedelmiä pitäisi joskus kokeilla itsekin - ehkä sitten, kun pääsen yli sulan sokerimassan pelottavasta ajatuksesta...

Muuten festivaaleilla ruokatarjonta vaikutti jälleen hyvinkin pätevältä, harmikseni vain totesin, että olisi kuitenkin pitänyt varata käteistä mukaan. Yllättävän moni myyjä pitäytyi edelleen pelkässä käteiskassassa, joten sen vuoksi jäi sitten ostamatta muun muassa hirvimakkarat ja moni muu herkku. Ehkä ensi vuonna sitten fiksummin!

Mehevät poro-pekonipyörykät

Eipä ole juuri enää mitään jäljellä siitä joululahjasta, jonka appivanhemmat meille joulun alla toivat - perinteisesti siis puolikas poro. Pari sisäfileetä vielä on jemmassa, mutta äsken lähti uunin kautta pannulle viimeinen jauhelihapaketti pyöryköiden muodossa.

Etsiskelin aikani kuluksi hyvää poropyörykkäohjetta netistä, mutta mikään ei ottanut iskeäkseen, joten koostin sitten omanlaiseni reseptin. Pyörykät onnistuivatkin oikein kivasti ja niistä tuli tosi meheviä, jopa rosmariini maistui juuri sopivasti taustalta. Korppujauhojakin unohdettiin ostaa edellisellä kauppakäynnillä, mutta kauraleseet hoitivat sen puolen erinomaisesti. Ainoa korjaus, mikä tulevaisuudessa tähän ohjeeseen tehdään, on suolan lisääminen ja sipulin vähentäminen. Muutoin oli aika perfecto.

Tässä siis ohje viilattuna!

Mehevät poro-pekonipyörykät

Noin 17 kpl (raakapaino ~45-50g)

500 g poron jauhelihaa
100 g pekonia
1 pieni sipuli
1 kananmuna
1 tl rosmariinia
1 tl rosépippureita
1 tl suolaa
3-4 rkl kauraleseitä (tai korppujauhoja)

Voita paistamiseen

Silppua sipuli ja kuullota hetki pannulla voissa. Siirrä syrjään jäähtymään. Hienonna pekoni ja lisää kulhoon jauhelihan kanssa. Sekoittele massaa käsin ja lisää mukaan kananmuna, rosmariini, rosépippurit (hienonna morttelissa tai leivinpaperin välissä lusikkaa apuna käyttäen), suola, kauraleseet ja sipulihake. Sekoita huolellisesti ja pyörittele palloiksi leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.

Kypsennä pyöryköitä 200-asteisessa uunissa noin 7 minuuttia. Paista sitten pyörykät pannulla parissa erässä voin kera niin, että saat niihin hyvän paistopinnan. Jos et tee paistamisvaihetta lainkaan, niin pidä pyöryköitä uunissa 10-12 minuuttia, tai kunnes ne ovat läpikypsiä.

Nautiskelimme pyörykät paistetun kaalin (kaalia voissa pannulla + suolaa ja ruokosokeria) ja kantarellikastikkeen kera. Sillä ruokamäärällä olisi varmasti ruokkinut kolme- tai nelihenkisenkin perheen, mutta pienellä ahtamisella loputkin pyörykät katosivat pannulta vatsoihin.

Pekingin kanaa ja kasviksia

Asuessani vielä Valkeakoskella kävin usein hakemassa paikallisesta kiinalaisesta noutoruokaa kotiin, koska a) kiinalainen ruoka oli halpaa kuin saippua, ja b) annokset olivat isoja ja hyviä. Alle kymmenellä eurolla sait mukaasi kaksi boksia, joista toinen oli täynnä höyryävää riisiä ja toinen valitsemaasi lisuketta - ja koko annoksesta olisi kaksikin ihmistä syönyt itsensä hyvinkin kylläisiksi.

Vakioannokseni oli pekingin kana, jota ei tuntunut löytyvän muista perusbuffetkiinalaisista. Jossakin välissä sain kaivettua tietooni, että kyseisessä peking kana -annoksessa käytettiin hoisin-kastiketta, eli soijapavuista ja mausteista valmistettua paksua soosia. Epämääräisenä ajankohtana kyseistä kastiketta alkoi saamaan melko hyvin varsinkin isoista ruokakaupoista, mikä pätee edelleen; hoisin-kastiketta pitävät valikoimissaan mm. Blue Dragon ja Spice UP! -tuotemerkit, joita myydään ainakin Prismoissa ja Cittareissa.

Mutta vaikka oikea kastikepohja löytyi, niin yksi erittäin tärkeä asia oli vielä kysymysmerkin alla; kuinka lihasta saisi yhtä pehmeää ja mureaa kuin kiinalaisissa ravintoloissa ja nimenoman pekingin kanassa? Kokemusteni mukaan kun kiinalainen kana oli sellaista, että se lähti hajoamaan liki suikaleiksi suussa kun palaa vähänkään painettiin kielellä kitalakea vasten.

En enää muista, mistä sain vinkin käyttää tuota ruoka-aineiden jokerikorttia, eli ruokasoodaa. Ideana on marinoida lihaa maustekastikkeessa, jossa on sekä loraus etikkaa, että reilu ropsaus ruokasoodaa. Ruokasooda ja etikka mureuttavat lihan sellaiseksi, ettet halua enää jättää tätä vaihetta missään nimessä väliin.

Lihaa kannattaa marinoida yön yli, mutta kiireessä muutamakin tunti on parempi kuin ei mitään. Toki koko marinointivaiheenkin voi jättää pois ja käyttää suoraan tuoreeltaan paloiteltuja fileitä, mutta silloin tinkii suutuntumasta.

Pekingin kanaa ja kasviksia

4 annosta

1 paketti broilerin ohutfileitä (~430 g)
TAI esim. paistisuikaleita

1 purkki Spice Up! Hoi Sin -kastiketta (260g)
1 iso sipuli
1 iso tai 2 pientä porkkanaa
1 purkki bambunversoja
10-13 cm pätkä purjosipulin vihreää osaa
1-2 valkosipulinkynttä murskattuna
2 cm pala tuoretta inkivääriä raasteena
1 rkl omenaviinietikkaa
0,5-1 tl ruokasoodaa
Suolaa
Pippuria
(Valkosipulimauste
Inkiväärijauhe)

Rypsi- tai seesamiöljyä paistamiseen

Leikkaa broilerin ohutfileet sopiviksi paloiksi tai suikaleiksi. Laita liha syvään kulhoon ja lisää mukaan noin 1/3 Hoi Sin -kastikepurkista, ripaus suolaa ja mustapippuria, valkosipuli- ja inkiväärijauhetta (voit käyttää tässäkin tapauksessa tuoretta tavaraa noin 1 tl molempia). Sekoita tasaiseksi ja lisää lopuksi mukaan omenaviinietikka ja ruokasooda.

Tässä vaiheessa liha alkaa hiukan vaahdota ja näyttää todella epämääräiseltä, mutta vaahtoaminen loppuu kyllä ja marinadi imeytyy lihan sisälle, kunhan lihat saavat marinoitua rauhassa :)

Peitä kulho kannella tai kelmulla ja siirrä jääkaappiin marinoitumaan vähintään 1-2 tunniksi, mutta mielellään yön yli.

Pilko porkkana tikuiksi, sipuli lohkoiksi ja purjo vinoittain paloiksi. Valuta ja huuhtele bambunversot. Lorauta paistinpannulle reilusti öljyä ja lisää öljyyn tuore valkosipulimurska ja raastettu inkivääri. Kun öljy on kuumentunut, niin lisää mukaan ensin porkkanatikut. Sekoita pari minuuttia ja lisää sitten pannulle sipulilohkot. Kun ne ovat alkaneet hiukan pehmetä, niin lisää pannulle myös purjo ja bambunversot.

Kypsennä kasviksia haluamaasi kypsyyteen (itse pidän siitä, että ne ovat vähän vielä rapsakoita lautasella) ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää loppuvaiheessa mukaan pari ruokalusikallista Hoi Sin -kastiketta. Sekoittele ja siirrä lautaselle syrjään.

Kaada lisää öljyä pannulle ja paista broilerinpaloja niin kauan, että ne ovat kunnolla kypsyneet. Kaada kasvikset lautaselta broilerin joukkoon ja lisää mukaan loppu kastike purkista. Paista vielä hetki kunnolla sekoittaen. Jos haluat, niin ripottele päälle ennen tarjoilua seesaminsiemeniä.

Tarjoile tahmean lisäkeriisin kera.

Herkulliset Elomessut

Eilinen kului isänäidin puoleisen suvun serkkutapaamisessa, joten vasta tänään pääsimme käymään Hämeenlinnan Elomessuilla. Elomessut pidettiin tänäkin vuonna Verkatehtaan alueella ja vaikka sää näytti epävakaiselta, niin ainoastaan muutama pisara koko vierailuaikana napsahti otsalle.

 

Messuilla ei tällä kertaa ollut mitään sellaista, mikä itseäni olisi kutkuttanut hankkia - paitsi erityisen mukavalta tuntunut Teakkerin keinutuoli. Sitä jäätiin kokeilemisen jälkeen miettimään ja harkitsemaan, mutta saapa nähdä, tuleeko ikinä tilattua... Oli kuitenkin kohtalaisen hinnakas (yli 400€), mutta sopisi täsmälleen väsyneiden jalkojen virkistämiseen ja olisi ystävällinen selälle.

Mitään ei siis juuri osteltu, mutta syötiin senkin edestä. Ensimmäisenä kohdalle osui Cone'sin koju, missä myytiin täytettyjä ohukaisia ja maalaisranskalaisia. Makeaa ei vielä tehnyt mieli, joten valitsimme molemmat ranskalaiset majoneesikastikkeella. Paksut ranskalaiset ja tuhti majoneesikastike ei mennyt vikaan tälläkään kertaa!

Hetken kierrettyämme messuja löysimme Papa's Smokeryn teltan. Tähän helmeen törmäsimme ensimmäisen kerran pari vuotta sitten Hämeenlinnan kuukausimarkkinoilla, joskin silloin teltan nimeksi ilmoitettiin Fafa's. Tätä ihmettelimme jo hiukan silloinkin, koska Fafa's on melko tunnettu falafel-mesta Helsingissä, missä mekin olemme pari kertaa Lautapelaamaan-tapahtuman yhteydessä käyneet. Hyvä kuitenkin, että nyt paikoilla on selkeä ero eikä tarvitse miettiä kumpi on kyseessä.

Papa'sin teltan antimista sen verran, että jos koskaan missään törmäätte Papa'sin tyyppeihin, niin käykää polvillenne ja kiittäkää mitä tahansa mihin uskotte; olette juuri löytäneet yhden Suomen parhaista BBQ-ruokapaikoista. Sitten onkin aika kaivaa kolikoita lompakosta, iskeä ne pöytään ja tilata (mikäli kuolaamiselta pystytte) jotakin Papa'sin herkulliselta listalta.

Jälkiruoaksi nappasin matkaan Liisankankaan Jäätelön Amaretto- ja Kookosgelatoa. Lähimaidosta italialaiseen tyyliin valmistetut jäätelöt ovat ehdottomasti myös kokeilemisen arvoisia!

Sunnuntai meneekin sitten kevyehkössä ruokakoomassa ja huokailleen tyytyväisyydestä.

Pasta Carbonara á la Vuorenpeikko

Vuorenpeikon vanhemmat kävivät meillä jokunen viikko takaperin vierailulla ja tälläkin kertaa mietittiin yhtä sun toista tarjottavaa. Koska moni ruoka-aines oli pariltakin ihmiseltä yliviivattu, niin Vuorenpeikko keksi ehdottaa tekevänsä Pasta Carbonaraa.

Totesin ajatuksen olevan hyvä ja aloin suunnitella ostoslistalle sipulia, sieniä, kermaa - siis mitä ajattelinkin Carbonarassa olevan. Mutta Vuorenpeikko tyssäsi minut siihen paikkaan ja julisti, että hän ei tarkoittanut eurooppalaista Carbonaraa, vaan haluaisi tehdä enemmän alkuperäistä, italialaista reseptiä kunnioittavan ruoan. Pancettan tai guancialen sijasta käytettäisiin kuitenkin ihan tavallista pekonia ja juustoksi valikoitui parmesaani (jos haluaisi mennä oikein kunnolla ruoan lähteille, niin pitäisi kuulemma käyttää Pecorino Romano -juustoa, jota löytyy mm. Pirkalta).

Tästä Miilunpolttajan Pastasta tuli välitön suosikkini Vuorenpeikon kokkailuista ja Peikko saikin tehdä sitä jo eilen uudelleen.

Pasta Carbonara á la Vuorenpeikko

4-5 reilua annosta

500 g laadukasta spagettia
150 g parmesaania raasteena
140 g pekonia (tai pancettaa / guancialea)
1 kananmuna
4 keltuaista
Suolaa
Mustapippuria myllystä

Laita pasta keittymään reilusti suolattuun veteen.

Erottele neljästä munasta keltuaiset (laita valkuaiset jääkaappiin talteen ja käytä vaikka munakkaassa tai tee marenkia). Sekoita keltuaiset, yksi kokoinen kananmuna ja parmesaaniraaste yhteen. Tuloksena pitäisi olla sopivan kermainen seos. Jos se näyttää kuitenkin liian kuivalta, eli muodostaa selkeitä paakkuja, niin sekoita mukaan vielä yksi kananmuna.

Leikkaa pekoni pieniksi paloiksi ja paista pannulla kunnolla kypsäksi.

Kun pasta on valmis, niin valuta se. Voit halutessasi säästää yhden desin keitinvettä talteen pastan sekoitusta varten. Pyöräytä pastaa pekonipannulla, tai kaada pekonit rasvoineen pastan sekaan.

Annostele muna-parmesaaniseoksesta vähän kerrallaan pastan sekaan ja suorita välissä nopea, huolellinen sekoitus. Muna-parmesaaniseoksen pitäisi sulaa pastan joukkoon, eikä se saa alkaa hyytyä klönteiksi. Jos pasta alkaa kuivahtaa liikaa, niin lorauta vähäsen keitinvettä joukkoon.

Kun kaikki muna-parmesaaniseos on yhdistetty pastan kanssa, niin rouhi pastan päälle reilusti mustapippuria, eli "tuhkat päälle".

Colapullossani on suolapähkinöitä!

Ystäväni kautta tutustuin vasta hetki sitten ilmeisen suosittuun tapaan Yhdysvaltojen etelävaltioissa; suolapähkinöiden lisäämiseen Coca-Colan sekaan. Tämä hämmentävä yhdistelmä on ollut varsinkin etelävaltioissa traditio jo lähes vuosisadan ajan, sillä sen alkamisajan on arvioitu sijoittuvan niinkin kauas kuin 1920-luvulle.

Alabamassa asuva kirjeenvaihtokaverini, jonka luona kävin kyläilemässäkin vuonna 2007, kertoi tavan olevan hyvinkin yleinen niillä nurkilla. Hänen mukaansa tapa oli kuitenkin yleisempi vanhemman sukupolven ja sitä vanhempien aikana, eikä hän itse esimerkiksi ollut koskaan kokeillut sitä.

Eräs teoria yhdistelmän syntymiselle on se, että pitkien välimatkojen aikana autoilija kaipasi sekä juotavaa että suolaista naposteltavaa, minkä vuoksi kahden asian yhdistäminen pullosta nautittavaksi oli enemmän käytännöllisempää. Joidenkin mielipiteiden mukaan Coke and Peanuts oli aikansa pikaruoan prototyyppi ja erinomainen välipala työpäivän aikana nautittavaksi.

Joten ei muuta kuin kokeilemaan! Tarvitset:

Coca-Colaa lasipullossa (ei light)
Laadukkaita suolapähkinöitä

Jäähdytä juoma ensin kunnolla kylmäksi. Avattuasi pullon lorauta heti sekaan suolapähkinöitä niin paljon kuin pulloon mahtuu. Halutessasi voit hörpätä colaa ensin vähän pois tieltä, jotta pähkinöitä saisi mahdutettua enemmän.

Ihmettele ja nauti.

Oliko hyvää? Jos rehellisiä ollaan, niin olihan se ihan mukiinmenevää. Varsinkin aivan alussa, kun cola hieman vaahtosi pähkinöiden välistä ja vaahto itsessään maistui makeansuolaiselle. Itse pähkinät sattumina sokericolan seassa antoivat kokemukselle oman lisänsä, kun pähkinät hiukan imivät colaa itseensä muuttuen tuoreen rapsahtaviksi. Tai ehkä se oli vain illuusio pähkinöiden kylmetessä colan ympäröiminä.

Toinen Sous Vide -kokeilu: Rib eye -pihvit

Päätimme vihdoin testata uudenkarhaa Sous Vide -sirkulaattoriamme toistamiseen, mutta tällä kertaa ensimmäisestä kerrasta poiketen valitsimme lihaksi naudan rib eye -pihvit. 2 x 300 gramman pihvit maustettiin ennen pussittamista reilulla määrällä merisuolaa ja mustapippuria, jonka jälkeen ne pääsivät Minigrip-pussien suojissa 56-asteiseen veteen pariksi tunniksi.

Äitini piipahti meillä pikaisesti pari päivää sitten ja toi mukanaan purkillisen lakkahilloa, siemennäkkäriä ja rasiallisen kantarelleja. Siemennäkkäriä pitää kyllä kokeilla jossain vaiheessa tehdä itsekin! Kantarellit puolestaan tulivat hyvään käyttöön, sillä niistä noin puolet käytettiin kastikkeen tekemiseen.

Kantarellikastike syntyi Vuorenpeikon käsissä pääosin Hellapoliisin ohjeella, mutta voita käytettiin enemmän kuin alkuperäisessä ohjeessa. Milloinkas voi on mitään huonommaksi tehnyt ;)

Kun pari tuntia oli kulunut, niin pihvit nosteltiin pois kylvystään ja käytettiin pikaisesti valurautapannulla voin kanssa, jotta lihaan syntyisi paistopinta. Ja ei kun pöytään.

Oliko hyvää? Noin kymmenen kertaa parempi lopputulos kuin ensiyrityksellä! Todennäköisesti syy tähän oli paljon laadukkaammat pihvit, mutta myös haudutusajan pidentäminen kahteen tuntiin. Liha oli niin mureaa, että se tahtoi hajota rasvaisimmista kohdistaan jo paistinpannulla, mutta silti sisäkypsyys oli medium / medium miinus koko lihan läpi. Nyt aletaan olla oikeilla jäljillä lihanvalmistuksen suhteen, sitten pitäisi ruveta testailemaan muita ruokia sirkulaattorissa.

Jääkaapin tyhjennystä: Fried rice

Kun jääkaapista löytyy eilistä keitettyä riisiä, on siinä jo pääraaka-aine herkulliseen pika-ateriaan. Fried rice, eli paistettu riisi, on monelle varmasti tuttu käsite aasialaisista ravintoloista ja varsinkin Kiinassa ja Japanissa se tuntuu olevan melko yleinen näky ruokapöydässä.

Parasta tässä ruoassa on se, että siihen uppoaa paljon jääkaapin tähteitä, eikä lopputulos kuitenkaan näytä siltä että siihen olisi dumpattu melkein arvalla mitä sattuu kaapista löytymään.

Tänä aamuna heräsin melko myöhään, joten kaipasin tukevampaa aamupalaa - tai brunssiahan jo siihen aikaan se olisi ollut. Eilispäivän riisi pääsi hyötykäyttöön, kun otin paistinpannun ja leikkuulaudan esille. Mukaan nakkelin kananmunan lisäksi oliiveja, punaista sipulia ja herne-maissi-paprikaa.

Meillä muuten nykyisin tehdään lisäkeriisi lähes yksinomaan puuroriisistä, jolloin siitä tulee mukavan tahmea - sticky, kuten englanniksi sanottaisiin. Sillekin on ohje alempana.

Fried rice

Eilen paistettua jämäriisiä
1-2 kananmunaa
1 pieni sipuli
Suolaa
Mustapippuria myllystä
Ketsuppia
Soijakastiketta
Mitä tahansa jämiä mitä löydät (esim. herkkusieniä, oliiveja, paprikaa, katkarapuja, paistettua kanaa, tomaattia, porkkanaa...)

Kuumenna pannulla öljy ja laita ensiksi paistumaan pidemmän kypsymisajan vaativat ainekset, kuten sipuli ja raaka porkkana, pienittynä. Kuullota aineksia öljyssä hetken aikaa ja lisää sitten riisi. Paloittele riisiä lastan avulla tasaisemmaksi ja paista, kunnes riisi on lämmennyt kokonaan. Lisää tarvittaessa öljyä.

Lisää sitten muut aineet, jotka vaativat vain lämmittämisen tai nopean paistoajan, pyöräyttele hetki ja riko mukaan riisin määrästä riippuen 1-2 kananmunaa. Sekoita munan rakenne kunnolla rikki ja pyörittele pannulla niin, että kananmunaa leviää joka paikkaan.

Mausta muutamalla tilkalla soijakastiketta ja parilla ruuttaisulla ketsuppia, sekoita tasaiseksi ja lisää makusi mukaan suolaa ja mustapippuria.

Tahmea lisäkeriisi

3-4 annosta (lisäkkeenä)

2,5 dl puuroriisiä (esim. Myllyn Paras, Risella)
3,5 dl vettä
Suolaa

Mittaa riisit siivilään ja huuhtele riisiä juoksevan veden alla niin kauan, kunnes enin tärkkelys riisin pinnasta on huuhtoutunut pois.

Kaada riisi pieneen, kannelliseen kasariin ja mittaa mukaan vesi. Jos pienennät/suurennat riisiannosta, niin muunna veden suhde yhden suhde yhteen riisin kanssa ja lisää 0,5-1 dl vettä päälle.

Lisää mukaan suola ja laita levy kuumenemaan kasarin alla. Peitä kasari kannella (parhaiten tässä toimii läpinäkyvä kansi, jolloin riisin tilanteen näkee ilman kannen availua).

Kun veden pinta alkaa kuplia, niin pienennä heti lieden lämpöä (0-12-asteikolla noin vitoselle, 0-6-asteikolla 1-2). Jossain vaiheessa vesi alkaa muodostaa kuplia täyttäen kasarin tyhjän tilan, mutta jos lämmön alennuksen ajoitti oikein, on kuplinta melko maltillista. Jos vesi kuohuu yli, niin pidä kantta hetkittäin pois jotta kasarin sisäinen lämpötila putoaisi nopeammin. Yritä kuitenkin antaa riisin olla mahdollisimman rauhassa äläkä sekoittele, jos vain pystyt sen välttämään.

Kuplinnan loppuessa pitäisi veden olla pääosin kokonaan imeytynyt riisiin. Tässä vaiheessa riisiä voi vähän möyhentää kauhalla tai lastalla ja katsoa, ettei se pala pohjaan. Kun riisi on kypsynyt noin 10-15 minuuttia, niin sen pitäisi olla melko valmista. Jos se tuntuu edelleen al denteltä, niin lorauta vähän vettä kasarin pohjalle ja anna olla pienellä lämmöllä pidempään.

Kun riisi on valmis, ota kasari pois liedeltä ja anna riisin vielä tekeytyä muutama minuutti. Jos kosteutta on omaan makuusi liikaa, voit ottaa kannen täksi ajaksi pois tai laittaa raolleen. Mausta makusi mukaan lisäämällä suolaa ja käytä kuten haluat.

Proteiinipannarit á la Vuorenpeikko

Amerikkalaistyyliset, pannulla paistettavat pannukakut nousivat yhdeksi suosikkiherkuistani saman tien, kun sellaisia ensimmäisen kerran kokeilin tehdä. Piimätaikinasta syntyi pehmeät ja paksut pannukakut, jotka tuntuivat imevän siirappia ja voita itseensä (ja mikäs sen parempaa!).

Ikävä kyllä kyseiset amerikkalaiseen malliin tehdyt pannukakut ovat melko energiarikkaita ja sokerisia, joten kovin usein niitä ei sen vuoksi tule tehtyä. Sitten, eräänä kauniina aamuna vielä deittaillessani Vuorenpeikkoa, tämä taikoi meille ne terveellisemmät pannukakut. Ja saatoin rakastua vähän lisää.

Proteiinipannarit á la Vuorenpeikko

Noin 8 pannukakkua

400 g raejuustoa
130 g kaurahiutaleita
6 kananmunaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vanilja-aromia
(Ripaus kanelia)

Hienonna ensin kaurahiutaleet tehosekoittimessa lähestulkoon jauhoksi. Lisää sitten mukaan raejuusto ja anna tehosekoittimen tehdä sillekin tehtävänsä. Sekoita mukaan kananmunat, leivinjauhe, vanilja-aromi ja kaneli (mikäli käytät) ja pyöräytä vielä muutaman kerran kunnolla sekaisin kunnes saat tasaisen taikinan.

Leikkaa kuumalle paistinpannulle nokare voita ja valuta sopiva määrä taikinaa (josta tulee halkaisijaltaan noin 12-15 cm pannari) ja tärisytä/heiluttele pannua vähän niin, että taikina leviää tasaisesti. Anna paistua, kunnes pannarin pintaan alkaa muodostua kuplia. Käännä pannari lastan avulla ympäri ja paista toiseltakin puolelta kauniin väriseksi.

Tarjoile esim. hillojen, siirapin ja voin, kermavaahdon tai marjojen kera.

Näitä pannareita päästiin maistelemaan taas eilen, kun ystäväpariskunta oli yökylässä ja olimme päässeet aamiaispöytään. Sieltä jo tuli ohjeelle kyselyä, joten se toimikoon todisteena proteiinipannareiden erinomaisuudesta ja siitä, että herkutella voi (sitä sen koommin huomaamatta) terveellisemminkin.

Hunajamelonia kolmella tavalla

Muutama päivä sitten oli tarkoitus nautiskella hunajamelonia aamupalalla muun ruoan kanssa, mutta sattuneesta syystä meloni unohtui täysin jääkaapin perukoille. Mietin, mitä kaikkea hunajamelonista voisi ylipäätään tehdä ja pienen netin selaamisen jälkeen päätin kokeilla valmistaa hunajamelonia kolmella eri tavalla; bruschettoina, alkupaloina ja jälkiruokana.

Hunajameloni- ja prosciutto-bruschetat

4 bruschettaa

4 palaa leipää (esim. patonkia leikattuna vinottain)
Muutama tippa öljyä
4 siivua prosciuttoa
Pieni pala hunajamelonia
Balsamicoa

Pirskota hiukan öljyä (oliivi- tai rypsiöljy) leipien pinnoille ja paahda leipäsiivuja kuumalla pannulla, kunnes ne ovat saaneet sopivasti väriä. Jos viipaleet mahtuvat paahtimeen, niin sitäkin voi käyttää.

Kuori ja poista siemenet hunajamelonin palasesta ja siivuta mahdollisimman ohueksi joko veitsellä tai kokeile kuorimaveitsen käyttöä. Asettele prosciutto leipäsiivulle ja lisää mukaan muutamia suiroja hunajamelonia. Pirskottele päälle balsamicoa ja tarjoile. Päälle voit ripotella vielä tuoreita yrttejä tuomaan väriä.

Alkuperäinen ohje: Marthastewart.com - Prosciutto, Melon, and Balsamic Vinegar Bruschetta

Oliko hyvää? Pidän paljon bruschetoista, joten ehkä odotin näiltä liikoja. Osasin kyllä aavistaa melko mietoa makuelämystä jo hunajameloniakin ajatellen, mutta emme olleet Vuorenpeikon kanssa aivan varma siitä, pelasivatko hunajamelonin ja prosciutton maut yhteen balsamicon kanssa. Ehkä alkuperäisohjeen cantaloupemeloni olisi sittenkin ollut parempi. Noin muuten maku oli kuitenkin ok, mutta en usko että tämä ohje päätyisi vakiokäyttöön.

Hunajamelonisiivuja prosciuttoon käärittynä

Kahdelle alkupaloiksi

Puolikas tai 1/4 hunajameloni
Prosciuttoa

Kuori ja poista siemenet hunajamelonista ja leikkaa meloni paksuiksi viipaleiksi. Kääri prosciuttoa viipaleiden ympärille.

Oliko hyvää? Tämä italialainen napostelu- tai alkuruoka on ymmärtääkseni kohtalaisen suosittu kotimaassaan varsinkin kesäsesonkina. Enkä yhtään ihmettele - kevyesti makeahko hunajameloni ja aivan omanlaiseltaan maistuva prosciutto yhdessä ovat mukavan kevyt ja raikas alkupala mille tahansa ruoalle. Tosin en juuri nyt keksi mikä hedelmä huonontuisi sillä, että sen käärisi ilmakuivattuun kinkkuun (banaani?) mutta tämä on aika kiva. Teen luultavasti uusiksi joskus.

Paistettua hunajamelonia ja mascarponevaahtoa

Alkuperäinen ohje grillatulle melonille:
Neljälle

1 hunajameloni
1 sitruunan mehu (0,5-1 dl sitruunamehua)
3 rkl juoksevaa hunajaa
100 g mascarponea
1 purkki vaahtoutuvaa vaniljakastiketta (250ml)

Kuori ja poista siemenet hunajamelonista. Leikkaa meloni lohkoiksi ja laita lohkot kuumaan grilliin. Valele hunaja-sitruunamehuliemellä.

Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi ja kääntele mukaan mascarpone. Tarjoa vaahto melonilohkojen kera.

Alkuperäinen ohje: Yhteishyvä.fi - Grillattu hunajameloni ja mascarponevaahto

Oliko hyvää? Alkuperäisessä ohjeessa melonilohkot grillattiin, mutta koska grilliä en viitsinyt tämän takia raahata pihalle, niin päätin kokeilla sen sijaan pannulla paistamista. Marinoin ensin lohkoja hetken sitruuna- ja hunajaliemessä, kunnes oli paistamisen aika.

Laitoin pannulle pienen nokareen voita ja paistamisen aikana kävi ilmi, että hunajameloni on siihen touhuun aivan liian pehmeää. Hunaja alkoi kärytä pannun pinnalla ja melonilohkot pehmetä, joten parin yrityksen jälkeen luovutin.

Maistaminen osoitti, että paiston aikana hunajameloneista hävisi jonkin verran makua, mutta kasasin paistetut siivut lasiin ja päälle kauhoin vaniljavaahtoa. Loput hunajameloniviipaleet, jotka olivat hetken aikaa uineet sokeriliemessä, olivat itseasiassa todella hyviä - joten ne hävisivät parempiin suihin vaahdon kera sellaisinaan.

Tuskin tulen paistamista kokeilemaan uudelleen, mutta kevyesti hunajassa ja sitruunassa marinoidut lohkot vaniljavaahdon kera voivat olla joskus tulevaisuudessa hyvä kesäinen jälkiruokaidea.