Porchetta - italialainen possurulla

Olen saattanut joitakin aiempiakin blogipostauksia aloittaa suunnilleen sillä, että "niin monen vuoden ajan olen halunnut kokeilla sitä ja tätä". No, porchetta kuuluu myös näihin asioihin! Italiasta kotoisin oleva possurulla, porchetta (lausutaan por'ketta), valmistetaan perinteisesti possun kylkipalasta josta on luut leikattu pois. Sisälle voi laittaa yksinkertaisimmillaan mausteita ja yrttejä, tai sitten jotakin massakkaampaa.

Koska tämä oli ensimmäinen possurullani koskaan, niin tahdoin pelata varman päälle ja halusin sen olevan aloittelijaystävällinen ja helppo porchetta. Suurin osa ohjeesta tuli eittämättä herkullisen oloisesta Onko nälkä? -blogista ja viimeiset valmistukseen liittyvät silaukset asiaan enemmän perehtyneeltä serkultani. Lopputulos oli sitä lajia, että tätälisääkiitosnytheti. Eikä ollut edes vaikeaa!

Porchetta on sikäli helppo tarjottava myös vieraille, koska kaikki esivalmistelut paistamista lukuun ottamatta tehdään edellisenä päivänä!

Huom: jos tilaat possun kylkipalan lihakauppiaalta, niin tilaa suolaamaton ja luuton kylkipala. Monet lihakauppiaat voivat tarjota valmiiksi suolattua kylkirullaa, mutta silloin se on käytännössä paistamista vaille valmis ruoka.

Porchetta chorizotäytteellä

Noin 4-6 annosta

2-2,5 kilon pala possun kylkeä, nahka mukana ja luut irrotettuna
Lisäksi tarvitset: Paistoastian ja paistonarua. Teroitettu veitsi ehdottoman plussaa.

Mausterub:
3 rkl suolaa
1-2 rkl mustapippuria myllystä
0,5-1 tl muskottipähkinää
2 tl fenkolinsiemeniä jauhettuna
1 rkl savupaprikaa
1 tl timjamia (kuivattuna)
2 tl valkosipulijauhetta

Chorizotäyte (vapaaehtoinen):
2 chorizo-raakamakkaran täyte
4 valkosipulinkynttä murskattuna
1 oksa tuoretta rosmariinia
(muutama lehti tuoretta salviaa)
Mustapippuria myllystä
1 tl savupaprikaa

Sekoita ensin mausterubin ainekset sekaisin pienessä kulhossa ja sen jälkeen valmista chorizotäyte, jos haluat sellaisen rullan keskelle.

Työalustalle kannattaa levittää esim. leivinpaperia, sillä possun kylki leikataan kunnolla auki, jolloin se vaatii paljon työtilaa. Putsaa kyljestä (lihapuolelta) tarvittaessa hiukan kalvoja, jos niitä on häiritsevän paljon.

Katso, mihin suuntaan lihansyyt kulkevat. Käännä pala siten, että kun leikkaat lihan suurimmaksi osaksi irti nahasta ja kun komeus rullataan "kääretortuksi", niin syyt kulkisivat pitkittäin rullan sisällä (eli rullan päästä päähän).

Leikkaa liha irti nahasta jättäen rasvan kiinni nahkaan. Älä kuitenkaan leikkaa lihaa yhdestä kylkipalan sivusta irti, vaan jätä liha nahkaan noin sentin paksuudelta kiinni siten, että sinulla on kuin avattava kirja. Levitä pala työalustalle siten, että nahkapuoli on alapuolella ja "kirja" edessäsi auki.

Hiero mausterub kokonaan lihaan joka puolelle, sekä "kirjan" kanteen että sisälle. Ota sitten chorizotäyte ja muotoile se pötköksi "kirjan" lihaosuuden uloimpaan päätyyn, josta tulee porchettan sisin osa. Ala rullata kirjaa kiinni tästä samasta päädystä alkaen niin, että saat rullattua lihan nätisti ja nahkaosuus jää peittämään rullan ulkopintaa.

Sido rulla paistonarulla. Tästä videosta näet äärimmäisen helpon sitomistyylin.

Laita porchetta uunivuokaan, mutta älä peitä sitä. Anna rullan maustua jääkaapissa vähintään 12 tunnin ajan. Ota porchetta huoneenlämpöön noin 2 tuntia ennen paistamista.

Paista porchetta sitten seuraavasti:

• 225-asteisessa uunissa ensin 30 minuuttia
• Alenna lämpö 150 asteeseen ja lisää uunin pohjalle astia jossa hiukan vettä. Tämä pitää rullan mehevänä. Paista noin 3 tuntia.
• Ota pois uunista ja anna vetäytyä 15 minuuttia ennen leikkaamista.

Jos haluat rullaan kunnon cracklingin, eli rapean nahkakuoren, niin paista porchettaa alun korkean lämmön jälkeen 2,5 tuntia 150-asteisessa uunissa vesihauteen kanssa. Ota sitten haude pois ja nosta uunin lämpötila uudelleen 225 asteeseen ja anna olla 20-30 minuuttia. Seuraa nahan tilannetta, koska lopputulos riippuu aina palasta ja uunista. Kun nahka on selkeästi kuplinut, niin sinulla pitäisi olla kunnon rapsahtava crackling.

Alkuperäinen ohje:
Onko nälkä? - Possua parhaimmillaan: Porchetta!

Tässä kuvassa kylkipala on vielä kokonaan operoimatta, mutta täyteaineet ovat valmiina. Valitettavasti kuva lihasta operoinnin jälkeen jäi ottamatta, kun kädet olivat jauheissa ja makkaramassassa.

Amerikkalainen apple cider haudutuspadassa

Amerikkalaisten nimitys kuumasta sesonkijuomasta voi vähintään hämmentää, sillä käsitetäänhän nimi "omenasiideri" meillä Suomessa ihan toisin. Tämä alkoholiton juoma, jota valmistetaan ja tarjoillaan syksystä lähtien talven yli (mm. halloweenina ja jouluna), ei siis juuri muistuta kotimaamme kauppojen hyllyiltä ostettavaa tavaraa.

Lähinnä kyse onkin maustetusta omenamehusta, jonka voi juoda kylmänä tai kuumana ja esimerkiksi karamellilla tai kermavaahdolla varusteltuna. Kävimme Vuorenpeikon kanssa Hämeen linnan Tuomaan markkinoilla, josta löysin ahvenanmaalaisia Santana-omenoita myyvän kojun ja ostin reilut pari kiloa omenoita niitä ennakkoon maistamatta. Söin yhden kun autoilimme kotiin ja voi hyvänen aika - kyseessä oli ehkä makein ja mehukkain omena, mitä olen hetkeen haukannut.

Tokihan sitten näitä makeita herkkuja piti johonkin käyttää ja muistin, että olen pitkän aikaa halunnut hyötykäyttää haudutuspataamme muuhunkin kuin nyhtöpossun tekemiseen. Siispä etsimään reseptejä ja tähän päädyttiin:

Amerikkalainen apple cider (noin 2 l)

8-13 omenaa (riippuu koosta, käyttämäni Santanat olivat pieniä joten laitoin 11. Enemmänkin olisi varmaan voinut mennä!)
2,2 litraa vettä
3-4 kanelitankoa
1 rlk kokonaisia neilikoita (myös jauhettu käy, silloin jauhetta vain voi päätyä enemmän lopputuotteeseen)
1 tl kokonaisia maustepippureita
1,2 dl ruskeaa (ruoko)sokeria

Tarvitset myös: siivilä, juustoliina (valinnainen mutta sillä saa vielä loputkin nesteet puristettua pois hedelmälihasta), ilmatiiviitä pulloja tai muita astioita.

Pese omenat ja lohko ne. Siemenkotia ei ole tarpeen poistaa, koska ne siivilöidään pois myöhemmin. Lisää lohkot haudutuspataan ja laita mukaan myös kanelitangot, neilikat ja maustepippurit. Kaada mukaan vesi ja sulje haudutuspadan kansi. Anna hautua korkealla lämpöasetuksella (high) kolme tuntia.

Kun kolme tuntia on kulunut, muussaa omenoita hiukan esim. perunamuussaimella. Lisää sokeri, sekoita ja laita kansi takaisin kiinni. Anna seoksen hautua vielä 1-3 tuntia keski- tai matalalämmöllä.

Jäähdytä hetki ja siivilöi seos puhtaaseen astiaan. Jos sinulta löytyy juustoliina, niin kasaa loput hedelmälihat sen sisään (poistettuasi kanelitangot) ja purista siitä loputkin mehut. Siirrä mehu ilmatiiviisiin astioihin ja säilytä jääkaapissa. Netin ohjeiden mukaan mehun pitäisi säilyä noin viikon.

Kun haluat nauttia jouluisesta juomasta, lämmitä annos apple cideria joko mikrossa tai kattilassa ja lisää halutessasi mukaan ruskeaa sokeria, hunajaa, karamellikastiketta, vaahtokarkkeja, kermavaahtoa... Mitä ikinä haluatkaan! Jos haluat alkoholillisen version, niin voisin kuvitella että esimerkiksi jokin vanilja- tai kanelilikööri voisi olla mukava lisä.

Lahjaidea: Kotona tehty kaakao

Taisin jo edellisessä postauksessa valitella blogin hiljaisuutta, mutta tilanne on vieläkin se, että aikaa on rajallisesti ja kaikkia muita projekteja niin paljon! Mutta siitä huolimatta joulu on tulossa ja mikäpä sen mukavampi lahja, kuin kotona leivotut piparit tai muu ihana syötävä.

Tein viime jouluna itse kaakaoseosta, johon täytyi lisätä vain vesi. Jaoin jauheseoksen pieniin pulloihin (Clas Ohlsonilta), joihin sidoin narulla pienet pakettilaput (myös Ohlsonilta), karkkikepit ja aikusille myös minipullot Baileysia. Tuloksena oli varsin kivannäköinen kokonaisuus, jonka kelpasi antaa ihan sellaisenaankin. Kaakaon tekeminen kotona on helppoa ja valmis tulos takuulla päihittää O'boyn ja muut valmisseokset!

Vettä vaille valmis kaakaomix (yhdelle)

40 g maitojauhetta
25 g sokeria
15 g sokeroimatonta kaakaojauhetta
1/4 tl suolaa

Valmiiseen seokseen voi vieläpä ripsauttaa hiukan kardemummaa tai kanelia tuomaan jouluista säväystä mukaan.

Kaada valmis seos pieneen lasipurkkiin tai pulloon, josta lahjan saaja voi vaikkapa nautiskella kuuman kaakaonsa. Lisää halutessasi mukaan erillisessä pienessä pussissa suklaahippuja, minivaahtokarkkeja ja karkkikeppi pienittynä.

Kun haluat herkullista, kuumaa kaakaota, kuumenna vettä kiehuvaksi. Lorauta sitten ensin vähän vettä kaakaojauheseoksen sekaan, sekoita se paksuksi tahnaksi ja lisää sitten loput vedestä ja sekoita kunnolla. Näin maitojauhe liukenee parhaiten veteen eikä jää vain paakuiksi.

Uunissa paistettu mustikkajuustokakku

Blogissa on meinannut olla vähän hiljaista, kun on ollut taas niin monta muuta pienprojektia ja ihan liikaa töitä. Tämänkin kakun tein jo isänpäivänä, mutta reseptin postaaminen vain otti ja kesti.

Uunissa paistetut juustokakut ovat aina olleet minulle jostakin syystä hirveän saavuttamattomissa, kunnes päädyin jonkun pienimuotoisen juhlapäivän kunniaksi kokeilemaan helpohkolta vaikuttavaa ohjetta. Kaiken päälle ohje oli vielä gluteeniton ja helposti muunnettavissa laktoosittomaksi, eli toimi kaikin puolin viihdytettävälle yleisölle.

Tämä jos mikä on helppo uunissa paistettava juustokakku, koska suurin asia mitä se vaatii, on aika. Tehtyäni tämän kakun nyt kahteen kertaan minun on todettava, että ohje on todellakin fool proof, eli onnistuu aivan joka kerta ja on erinomaisen hyvää. Kanssasyöjät ihastuivat kakkuun myös ja totesivat kokeilevansa uunijuustokakkua itsekin.

Paistettu mustikkajuustokakku

(noin 18-20 cm pyöreään irtopohjavuokaan)

Pohja (gluteeniton):
2 dl mantelijauhoja
2 rkl sokeria
40 g voita

TAI pohja (normaali):
100-120 g Digestive-keksejä
45-60 g voita

Täyte:
600 g tuorejuustoa
2 dl tomusokeria
2 rkl maissi- tai vehnäjauhoja (käytä maissijauhoja gluteenittomaan versioon)
3 kananmunaa
1 keltuainen
150 g ranskankermaa
1 rkl sitruunamehua
0,5 tl vaniljaesanssia
Noin 1-1,5 dl Mustikkahilloa
(Pensasmustikoita koristeeksi)

Pingota leivinpaperi kakkuvuoan pohjalle. Leikkaa leivinpaperista hiukan vuoan reunoja korkeammat suirot ja asettele ne vuoan reunoille. Sulata voi ja lisää voihin joko mantelijauho ja sokeri tai rouheeksi murskatut Digestive-keksit. Tasoita pohjamassa vuoan pohjalle ja laita jääkaappiin vetäytymään.

Aseta tässä vaiheessa uuni lämpiämään 160 asteeseen.

Vatkaa tuorejuusto, tomusokeri ja maissijauho sileäksi massaksi. Lisää massaan kananmunat ja keltuainen yksi kerrallaan ja vatkaten välissä.

Lisää ranskankerma ja sitruunamehu ja jatka vatkaamista kunnes kaikki on sekoittunut tasaisesti. Ota kakkuvuoka jääkaapista ja kaada noin puolet täytemassasta pohjan päälle. Pudottele mustikkahillosta nökkösiä ympäriinsä vuokaan ja vedä kevyesti kuvioita esimerkiksi terävällä veitsellä massan pintaan niin, että hillosta muodostuu kuvioita.

Jos hillo on liian tiivistä, eli uppoaa heti massan sisälle, kevennä sitä esimerkiksi pienellä määrällä vettä ja tiputtele hilloa matalammalta. Tämä ei silti vaikuta kakun makuun :)

Kaada loput kakun täytemassasta vuokaan ja toista hillovaihe. Paista juustokakkua uunissa noin 1,5 tuntia, jonka jälkeen väännä virta pois uunista ja avaa luukku raolleen. Anna kakun olla uunin jälkilämmössä vielä tunnin ajan.

Jäähdytä kakku loppuun huoneenlämmössä ja siirrä jääkaappiin yöksi. Paistetut juustokakut ovat parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä. Koristele halutessasi kakku pensasmustikoilla ennen tarjoilua.

Loppuhuomautukset: Kakku kohoaa uunissa yllättävän paljon, minkä takia suosittelen ehdottomasti reunapapereiden käyttöä.

Lisäksi, jos teet gluteenittoman vaihtoehdon ja käytät pohjassa manteli-voi-seosta, niin kannattaa laittaa vuoan alle esimerkiksi uunivuoka. Kakun pohja nimittäin saattaa "vuotaa" rasvaista ja sokerista nestettä hiukan. Laktoositon kakku puolestaan syntyy, kun käytät tavallisen tuorejuuston ja ranskankerman sijasta esim. Eila-tuoteryhmän laktoosittomia tuotteita.

Kaikki kunnia Annin Uunissa -blogille ja sen erinomaiselle ohjeelle!

Arvostelu: Illallisella Haikon Kartanossa

Olemme olleet Vuorenpeikon kanssa taas hetken aikaa loman tarpeessa, mutta tällä hetkellä kalenteriin mahtuu vain yhden-kahden yön minilomia. Alun perin suunnitelmissa oli laivareissu, mutta sitten totesimme, että kumpikaan meistä ei ollut koskaan käynyt Haikon Kartanossa ja se olisi helpompi järjestääkin kuin risteily. Samalla myös tulisi arvosteltua paljon kehuttu Haikon Kartanon ravintola.

Vierailu itsessään meni ongelmitta ja huone (sviitti kylpylähotellin puolella) oli oikein mukava. Eniten ehkä kuitenkin odotin kolmen ruokalajin juhlaillallista Kartanossa. Kaiken kaikkiaan ruokalistamme näytti tältä:

Alkuruoka:
Jäämeren katkarapuja ja kuhaa "Skagen" mallasleivällä

Pääruoka:
Savustettua Haikon härkää "since 1966", yrttivoi- ja pikkelssikastiketta

Jälkiruoka:
Kinuskikermahyytelöä ja vadelmaa

Itse kartanon sali oli illalla todella juhlavan näköinen ja henkilökunta oli kiitettävän palvelualtista ja ystävällistä. Pöydät oli katettu kauniisti ja jokaisessa pöydässä komeili punainen ruusu sekä pitkiä kynttilöitä. En voinut lakata ihailemasta korkeaa kattoa ja muutenkin mukavaa tunnelmaa salissa.

Alkuruoka oli kevyt ja juuri sopivan kokoinen. Kuhassa oli käytetty ehkä aavistuksen liian paljon sitruunaa, sillä sitruunan maku peitti kalan luontaisen maun täysin. Ehkä tässä olisi toiminut paremmin sitruunaviipale kalahakkeluksen vieressä?

Pääruoka - ei mitään muuta kuin hyvää sanottavaa. Tilasin oman härkäni medium miinuksena ja sain juuri sitä; miinuskypsyistä härkää viipaloituna ja erittäin mureana. Härän seurana lautasella oli kastikkeen ohella perunapaistosta sekä ilmeisesti uunissa käytetty salottisipuli ja punajuuri. Ainoa, mitä jäin kaipaamaan, oli kunnollinen pihviveitsi. Tylsistyneellä perusveitsellä pihvin, vaikkakin äärimmäisen murean sellaisen, leikkaaminen oli sotkuisaa puuhaa.

Jälkiruoka oli täydellinen; pienestä hillopurkista tarjoiltu kermahyytelö, jonka päällä oli vadelmahilloketta ja ohut keksitikku. Hillon, tai pyreen, happamuus taittoi kermahyytelön makeutta ja keksi puolestaan toi hyvää suutuntumaa kokonaisuuteen.

Ruokien puolesta ei mitään valittamista, pikemminkin päinvastoin. Kokki/kokit selvästi tiesivät mitä olivat tekemässä ja palvelu oli erinomaista. Vain pieni väärinkäsitys viiniä tilatessa, koska kun tilasimme lasit viiniä, meille jätettiin pullo pöytään. Ensin emme osanneet sitä ihmetellä, ennen kuin pääruoan yhteydessä tarjoilija nappasi pullon ja täytti lasimme uudelleen. Tilanne kuitenkin selvisi pian tarjoilijan tullessa uudelleen paikalle.

Kolmen ruokalajin illallinen kuului varaamaamme huonepakettiin, mutta juomat eivät. Tämähän ei sinällään ole mikään ihmeellinen käytäntö, mutta sen sijaan pienen tyrmistyksen aiheutti veden hinta. Hanavesi 4,00€ ja kivennäisvesi 4,60€. Kaikkiaan ruokajuomamme (2 x kuohuviinilasi, 2 x punaviinilasi, 1 x vesi ja 1 x kivennäisvesi) kustantivat meille yhteensä 46€. Josta siis veden osuus huikeat 8,60€. Tämä jos mikä ylittää mielestäni törkeän hinnan rajan, vaikka ruoka olisi kuinka hyvää ja tilat hienot.

Arvostelu - Haikon Kartano: 9 / 10

Jos haluat hyvää ja taidolla tehtyä ruokaa, niin Haikon Kartano on siihen oiva valinta. Parempikin, jos kaipaat ruokailulta tietynlaista tyyliä ja upeita puitteita. Kevyellä lompakolla täällä ei kuitenkaan selviä; ylläoleva menu "Kartanon juhlaillallinen" sellaisenaan kustantaa ilman juomia 59€ per henkilö. Jos haluat juotavaa ruoan yhteydessä, juo ennemmin viiniä kuin vettä, niin saat rahalle enemmän vastinetta.