tiistai 29. elokuuta 2017

Pitkämielinen possupata

Päivät ovat käyneet kylmiksi ja siinä, missä moni huokailee kesän loppuneen, hihkun minä onnesta - koska syksy on aika, jolloin keittiössä tehdään paljon keittoja, patoja ja kaiken kaikkiaan täyttävää, ruokaa. Comfort food, eli lohturuoka, on ehkä kauneinta ruokaa maailmassa. Se ei aina ole kovin valokuvauksellista tai harpilla vedettyä, mutta se käy sydämeen vatsan kautta.


Meiltä löytyy noin seitsemänlitrainen haudutuspata, jota pääasiassa on käytetty nyhtöpossun tekemiseen. Syksyn ja tämän blogin turvin aion kuitenkin yrittää suoda sille enemmän töitä köökissä, koska olen jemmannut tuhottomasti resepti-ideoita niin Pinterestissä kuin muuallakin netissä.

Tällainen possupata siis syntyi alkuviikon kylmyydessä.

Pitkämielinen possupata


6-8 annosta

~ 1 kilo possun paistipaloja hieman pilkottuna
1 Ranskalainen sipulikeitto -jauhepussi
5 keskikokoista perunaa kuorittuna ja pilkottuna
3-4 porkkanaa pilkottuna
1 sipuli paloiteltuna
1 pss (noin 600g) valmista kermaista sienikeittoa
(Tai muuta kermaista valmiskeittoa)
0,5 tlk (~200g) tomaattimurskaa
0,5 dl ketsuppia
0,5-1 lihaliemikuutio
Suolaa
Mustapippuria myllystä
Korianteria
Paprikamaustetta

Tarjoiluun: Tuoretta persiljaa silputtuna

Sekoita mausteet sipulikeittojauheen kanssa. Laita lihat muovipussiin maustejauheseoksen kanssa ja hyppyyttele pussia, jotta mausteet sekoittuvat tasaisesti lihan pintaan.

Kumoa maustetut lihat haudutuspadan pohjalle. Levitä päälle tasaiseksi kerrokseksi perunat, porkkanat ja sipuli.

Sekoita yhteen sienikeitto, tomaattimurska, ketsuppi ja murennettu lihaliemikuutio. Kaada seos pataan, aseta kansi päälle ja hauduta kypsäksi, eli mediumilla noin 5-7 tuntia. Tee loppusäätö makuun mausteilla ja tarjoile tuoreen persiljasilpun kera.

Lämpötila ja vaadittu aika on enemmän arvaus kuin kiveen kirjoitettu ohje - itse haudutin 7 tuntia low-asetuksella ja perunat tuntuivat tässäkin vaiheessa vielä olevan al dente, joten nostin lämpöä mediumille ja annoin padan olla vielä noin 1,5 tuntia. Toki syynä saattoivat kenties olla liian timmi perunalajike, joten seuraavalla kerralla pataan päätyy jauhoisempi lajityyppi ja lämpötilaa pidetään mediumissa vähintään puolet ajasta.




maanantai 28. elokuuta 2017

Muistoja Edinburghista: Scotch Pie

Tänä vuonna katkaisimme perinteen ja suuntasimme kesälomalla Lontoon sijasta Edinburghiin. Kaupunki itsessään oli lumoava ja siitä sekä Skotlannin muista ruokaelämyksistä voin joskus tarinoida enemmänkin, mutta lauantaina päätimme Vuorenpeikon kanssa kokeilla valmistaa Scotch Pieta ihan itse.


Scotch Pie, eli lampaan jauhelihan täyttämät suljetut piirakat, ovat varsinaista brittiläistä perinneruokaa. Laardista, vedestä ja jauhoista valmistetaan piirakkataikina, joka levitetään muotin pohjalle ja reunoille, jonka jälkeen piirakka täytetään maustetulla lampaan jauhelihalla. Sen jälkeen taikinasta muotoillaan piirakalle kansi ja komeus voidellaan munalla ennen uunia.

Edinburghin reissulla kävimme pariinkin otteeseen hotelliamme vastapäätä sijainneessa The Piemaker -leipomossa, josta sai kyseisten piirakoiden lisäksi mm. haggispiiraita, erilaisia uppopaistettuja pasteijoita ja paljon muita herkkuja alta parin punnan hintaan per tuote. Piirakat saattoi syödä paikan päällä hivenen ahtaassa myymälässä, tai pakkauttaa ne nopeasti läpikuultaviksi muuttuviin paperipusseihin ja viedä mukanaan.

Nämä kotitekoiset piirakat eivät esteettisesti muotoutuneet niin siisteiksi kuin kesällä ostamamme yksilöt, mutta maku oli kaikin puolin kohdillaan :)

Huom! Laardin voi korvata voilla, mikäli sitä ei löydy valmiina. Laardin voi myös valmistaa itse keittämällä silavaa, jota Vuorenpeikko hankki lihakauppiaalta. Lisäksi tarvitset jonkinlaisen muotin, jossa voit muotoilla piirakan kupin ja joka tukee piirakkaa täyttämisen ja kannen "asentamisen" ajan.

Scotch Pie - Skotlantilaiset lihapiirakat


7-8 kpl

Taikina:
500 g vehnäjauhoja
175 g laardia
225 ml vettä
1,5 tl suolaa

Täyte:
500 g lampaan jauhelihaa
150 ml lihalientä
1 liivatelehti
Muskottia
Suolaa
Valkopippuria

Voiteluun: 1 kananmuna

Sekoita mausteet lihaan. Liota liivatelehti pehmeäksi, puristele kuivaksi ja lisää lämpimään lihaliemeen. Sekoita lientä, jotta liivate liukenee kokonaan. Kaada liemi lihan sekaan ja vaivaa tasaiseksi.

Mittaa vehnäjauhot ja suola kulhoon ja laita laardi ja vesi kattilaan. Kiehauta vesi-rasvaseos (tämä auttaa vettä ja rasvaa sekoittumaan toisiinsa) ja kaada se sitten jauhojen sekaan. Sekoittele taikinaa ensin puulastalla ja jatka sitten käsin, kun taikina on jäähtynyt tarpeeksi.

Laita uuni tässä vaiheessa lämpiämään 175 asteeseen.

Jaa taikina 7-8 osaan. Ota yksi osa jauhotetulle pöydälle ja jaa se vielä siten, että noin 2/3 taikinaa tulee piirakan pohjaksi ja 1/3 taikinasta muotoillaan sille hattu. Kaulitse tai taputtele pohjataikina pyöreäksi levyksi ja muotoile se muotin avulla kupiksi. Meillä käytettiin 3D-printattua lieriötä.



Täytä kuppi lihaseoksella ja painele lusikan avulla vähän tiiviimmäksi. Kaulitse sitten taikinan hattuosuus, tee siihen keskelle pieni (noin 0,5-1 cm halkaisija) reikä. Nosta hattu piirakan päälle ja nipistele se reunojen kanssa kiinni.

Irrota piirakka muotistaan leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Voit kääriä piirakan ympärille suiron leivinpaperia ja kiinnittää sen esim. juuttinarulla, jotta piirakka pitäytyisi paremmin koossaan.

Tee loput piirakat samalla tavalla. Voitele sitten kansiosat munalla ja paista piirakoita uunissa noin 40 minuuttia, tai kunnes piirakoiden hatut alkavat näyttää sopivan kypsiltä.

Jäähdytä, narauta kaveriksi raikas Irn Bru tai Innis & Gunnin tamminen olut ja nauti.






Oliko hyvää? Oi kyllä. Vuorenpeikon mukaan maku näissä piirakoissa oli, ellei aivan sama, niin todella lähellä kuin Piemakerin herkulliset piirakat. Yksi tällainen piirakka riittää normaaliin nälkään, kaksi tai kolme selättää jo suuremman vatsan kurnimisen.

perjantai 25. elokuuta 2017

Pakanan punaherukkacrumble

Meillä on pihassa pari mustaherukkapensasta, pari punaista ja niiden lisäksi kolme pientä pensasmustikkaa (jotka eivät tosin pariin vuoteen kasvaneet juuri lainkaan, koska ilmeisesti maassa ei ollut tarpeeksi ravinteita). Itse olen laiska keräilemään marjoja, mutta onneksi Vuorenpeikko on siinä ihan toista maata. Niinpä Peikko keräili viime viikolla ensin lähes viisi kiloa mustaherukkaa ja eilen punaherukoita tuli arviolta 1,5 kilon korillinen.

Punaherukat ovat olleet suosikkejani lapsuudesta lähtien. Yhdistän ne aina lapsuuden kesiin, jolloin kävimme isän kanssa mummolassa ja jossa takapiha oli täynnä erilaisia marjapensaita. Siellä sain syödä punaisia viinimarjoja suoraan puskasta niin paljon kuin mieli teki. Mustaherukoista en osannut välittää tuoreeltaan, mutta mummon tekemässä marjamehussa ne tekivät kauppansa.


Tämä punaherukkacrumble, eli punaherukkapaistos, valmistui tänään ensimmäistä kertaa keittiössämme. Olen tehnyt erilaisia piirakoita ja paistoksia ennenkin, mutta tässä mukavinta oli kenties se, ettei marjoja survottu tai keitelty ensin, vaan sekoiteltiin huolettomasti sokerin ja maissitärkkelyksen kanssa. Lisäksi itse taikinakin valmistui ilman säätämistä ja vähistä aineksista.

Pakanan punaherukkacrumble


Täyte:
7 dl punaherukoita
1 dl sokeria
1 rkl maissitärkkelystä

Pohja ja päällinen:
5 dl jauhoja
1,5 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1/3 tl suolaa
130 g voita
1 kananmuna

Esilämmitä uuni 200 asteeseen. Jos käytät irtopohjavuokaa, niin pingota noin 23-25 cm halkaisijaltaan olevan vuoan pohjalle leivinpaperi. Voit myös hiukan suihkaista öljyä vuoan pohjalle ja reunoille. Jos käytät neliskanttista vuokaa, niin sen suurpiirteinen koko voisi olla noin 28x18 cm.

PÄIVITYS: Tein crumblea uudelleen 25x20 cm vuoassa ja koko oli juuri oikea.

Sekoita sokeri ja maissitärkkelys marjoihin.

Sekoita toisessa kulhossa jauhot, sokeri, leivinjauhe ja suola keskenään. Nypi mukaan voi ja puristele lopuksi mukaan kananmuna, kunnes sinulla on melko tiiviiksi pakkautuva, mutta helposti mureneva taikina.

Painele noin 2/3 taikinasta vuoan pohjalle. Kaada päälle tasaiseksi kerrokseksi marjat ja murenna loppu taikina päällimmäiseksi.

Paista crumblea 30-40 minuuttia, kunnes sen pinta on saanut väriä ja marjatäyte kuplii. Anna jäähtyä täysin ennen leikkaamista paloiksi.



Oliko hyvää? *epäselviä mumisevia äännähdyksiä, murusten lennellessä pitkin pöytää*

Oli. Ainoa virhe, mikä tämän kanssa tuli tehtyä, oli tunkea kaikki ihan liian pieneen, noin 20-senttiseen irtopohjavuokaan. Eli koska marjaseosta oli hiukan liian paksusti, niin crumblen pohja jäi keskeltä liian löysäksi marjojen valuttaessa mehujaan - mutta crumblen reunoista tuli täydelliset.

Heti tuoreeltaan, kuitenkin reilusti jäähtyneenä, cruble on todella maukasta. Onnistuneilta osilta pohja on sopivan tiivis, mutta murea. Päällinen, vaikka onkin samaa taikinaa, on saanut mukavaa rapeutta paahtuessaan. Tässä voisi toimia hyvin esim. kookoshiutaleetkin sekoitettuna päälliseen taikinaosuuteen.

Tämä menee meillä vakiokäyttöön!

tiistai 22. elokuuta 2017

Leppoisa kaali-bratwurstlaatikko

Työviikko on jo pitkällä, mutta jaksaminen on ollut melko nollilla edellisten viikkojen sosiaalisten tapahtumien vuoksi. Olen sen laadun introvertti, että vaikka nautin ihmisten tapaamisesta ja eri paikoissa käymisestä, niin se saattaa pahimmillaan johtaa siihen että vietän sen jälkeen monta päivää kotona. Voin jopa perua ystävien kanssa sovittuja asioita, koska tuntuu siltä, ettei vain pysty.

Tällä fiiliksellä siis lähdin sooloilemaan ruokaa, mikä ei ehkä ollut se paras idea. Haarukat ja kauhat lentelivät lattialle, kompastelin jatkuvasti kissoihin ja kesken kriittisen vaiheen kännykkä alkoi piippailla työtehtäviä. Joten ei, odotukset eivät olleet korkealla tämän suhteen.


Muutenkin suunnitelma oli melko hatara - minulla oli puolikas kaali (jäänne poro-pekonipyöryköiden päivästä), bratwursteja ja hinku johonkin hyvään peruskotiruokaan. Koko ohje on tällä kertaa siis vedetty lonkalta ja pahinta peläten, mutta lopulta onneksi turhaan.

Leppoisa kaali-bratwurstlaatikko


6 annosta

500 g keräkaalia
4 bratwurst-makkaraa
1 punasipuli
1 dl puuroriisiä
4 dl lihalientä
5 aurinkokuivatun tomaatin puolikasta
2 rkl ruskeaa sokeria
0,5 tl currymaustetta
1 tl viherpippuria murskattuna
0,5 tl suolaa

Voita paistamiseen

Esivalmistelut: Pilko keräkaali, punasipuli ja bratwurstit paloiksi. Hienonna aurinkokuivatut tomaatit, tai käytä valmiita paloja. Sulata lihaliemikuutio lämpimään veteen. Aseta uuni lämpiämään 175-asteiseksi.

Paista voissa ensin sipulia hetki. Kun se on kuullottunut, lisää pannulle bratwurstit ja paista niihin väriä pintaan. Mausta suolalla, currymaustella ja viherpippurilla. Siirrä sivuun ja lisää pannulle uutta voita.

Paista keräkaali yhdessä tai kahdessa erässä pehmeämmäksi. Kun kaali alkaa näyttää valmiilta, niin ripsauta päälle ruskeaa sokeria ja sekoittele hetki.

Yhdistä bratwurst-sipuliseos, keräkaali, aurinkokuivatut tomaatit ja puuroriisi voideltuun uunivuokaan ja sekoita kunnolla. Kaada mukaan lihaliemi. Kypsennä laatikkoa uunissa 60-75 minuuttia ja anna jäähtyä noin 15 minuutin ajan ennen tarjoilua.


Oliko hyvää? Yllättäen tämä maistui aika hyvältä. Lisäisin ehkä seuraavalla kerralla enemmän suolaa ja sokeria, varsinkin suolaa laatikko tuntui imevän itseensä.

Laatikon kanssa lautaselle lisäsin puolukkahilloa, jonka toimivuudesta bratwurstin kanssa en ole aivan 100-prosenttisen varma. Pitäisi ehkä olla jotakin happamampaa, kuten jonkin sortin relissiä.

Kaiken kaikkiaan resepti onnistui pientä viilausta vaille nappiin. Lisäsin vielä jälkikäteen reseptin nimeen "leppoisa", koska kyseinen adjektiivi kuvailee tätä laatikkoa oudolla tavalla täydellisesti. Tätä tehdään toistekin!

maanantai 21. elokuuta 2017

Uunissa paahdettu broileri kasvispedillä

Sunnuntaina oli viimein kunnolla aikaa taas kokeilla jotakin uutta keittiössä, joten lähdin etsiskelemään sopivaa sunnuntaipäivällistä pöytään. Jostakin syystä mieleni teki kanaa - ja jotain kunnollista broileria, ei vain pelkkiä nahattomia ja luuttomia rintafileitä.


Löysin ensin Nigella Lawsonin ohjeen Italian Roast Chicken with Peppers and Olives, eli italialaista paahdettua kanaa paprikoiden ja oliivien kera. Se näytti hyvältä, mutta kanan kevyt maustaminen pelkällä sitruunalohkoilla ja parilla rosmariinioksalla ei vakuuttanut. Tätä fiilistä tuki myös pari-kolme kommenttiakin reseptissä.

Jatkotutkimusten jälkeen päädyin Jamie Oliverin ohjeeseen, jossa broilerin lihan ja nahan väliin lisätään yrttivoita ja loput voit levitetään broilerin päälle. Nyt alettiin olemaan asian ytimessä!

Korvasin myös Nigellan ohjeesta oliivit valkosipulilla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla, koska tähän hätään en löytänyt kuivasäilöttyjä oliiveita. Reseptin lopputulos näytti siis tältä:

Uunissa paahdettu broileri kasvispedillä

4-5 annosta

1 kokonainen broileri
0,5-1 sitruuna
2 oksaa rosmariinia
2 punaista paprikaa
2 keltaista paprikaa
3 purjoa
1 kokonaisen valkosipulin kynnet
Aurinkokuivattuja tomaatinpuolikkaita
0,5 dl oliiviöljyä
Sormisuolaa
Mustapippuria myllystä

Yrttivoi:
100 g voita huoneenlämpöisenä
1 sitruunan raastettu kuori
2 valkosipulinkynttä murskattuna
1 oksa rosmariinia
Muutama rouhaisu mustapippuria
2 tl suolaa

Jos käytät pakastebroileria, niin sulata sitä joko jääkaapissa noin 20h, tai huoneenlämmössä 10-12h. Pyyhi broileri kuivaksi talouspaperilla sekä ulkoa että sisältä.

Aseta uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Pese sitruuna hyvin ja raasta sen kuori talteen. Leikkaa sitruuna lohkoiksi ja asettele lohkot broilerin sisälle parin rosmariinioksan kera. Minulla oli siinä ja siinä, että edes puolikas sitruuna mahtui, joten jätin suosiolla enimmän raa'an voiman käytön siihen.

Valmista yrttivoi: Sekoita hiukan pehmennyt voi, sitruunan raastettu kuori, murskatut valkosipulinkynnet ja rosépippurit, yhden rosmariinioksan silputut lehdet ja suola.

Tee viilto broilerin rintapuolelle takajalkojen väliin ja erota varovasti nahkaa pois lihaksista. Työnnä noin puolet yrttivoista mahdollisimman pitkälle ja tasaisesti ympäriinsä. Loput yrttivoista voi levittää broilerin nahan päälle ja vaikka koipiin tehtyihin viiltoihin.

Huuhtele paprikat ja purjot, kuori valkosipulinkynnet ja valuta aurinkokuivatut tomaatit. Poista paprikoista malto siemenineen ja leikkaa paprikat paksuiksi suikaleiksi. Leikkaa purjoista pois tummanvihreät osat ja leikkaa loput purjoista kolmeen-neljään pätkään ja pätkät pitkittäin puoliksi. Sekoita paprikat ja purjot keskenään erillisessä kulhossa. Lisää kasvisten joukkoon oliiviöljy, hyppysellinen sormisuolaa ja maun mukaan mustapippuria. Sekoita kunnolla.

Asettele broileri uunivuoan keskelle ja kippaa kasvikset sen ympärille vuoan pohjalle. Tiputtele aurinkokuivattua tomaattia ja valkosipulinkynsiä (isoimmat voi puolittaa) tasaisesti ympäriinsä. Kasvisten päälle voit lisätä ylijääneet rosmariinioksat.

Laita vuoka uuniin ja kypsennä 60-75 minuuttia. Testaa broilerin kypsyys tökkäämällä lihaa sen paksuimmasta kohdasta terävällä veitsellä; jos viillosta tulee kirkasta nestettä, on kana kypsä. Jos neste punertaa, niin broileri tarvitsee vielä lisäaikaa uunissa.

Ota vuoka pois uunista ja siirrä broileri leikkuulaudalle. Kytke uuni pois päältä, mutta laita kasvikset vielä takaisin lämpimään siksi aikaa, kun broileri saa hetken levähdystauon (noin 10 minuuttia). Leikkele broileri reiluiksi paloiksi ja siirrä palat lämmitetylle tarjoiluastialle. Ripottele päälle kasvikset ja valuta mukaan myös vuokaan jääneet liemet. Tarjoile esimerkiksi riisin tai tuoreen, vaalean leivän kera.



Oliko hyvää? Oli! Tekisin tätä uudestaankin jo pelkästään siitä syystä, että broilerin mentyä uuniin talon täytti varsin herkullinen tuoksu ja koska itse ruoka näytti pellille koottuna tosi hienolta. Melko työläs kuitenkin tällaisenaan ja tekisin ehkä tässä muodossa uudelleen vain, jos haluaisin toden teolla ihastuttaa päivällisvieraita. Syntyisi varmaan pikaisemmin ja vaivattomammin ihan peruslaatuisista koipireisistä myös.

Broileri oli todella mehukasta ja kypsyi nätisti reilussa tunnissa. Reilun suolan ystävänä Vuorenpeikko lisäili omiin paloihinsa suolaa pariin otteeseen, mutta itse olin tyytyväinen kanan mehukkuuteen ja makuun. Rasvan määrää voisi kenties hiukan viilata alemmas, eli vähentää kasviksiin kaadettavan oliiviöljyn määrää, koska broileriin tulevasta yrttivoista kuitenkin valuu paljon rasvaa uunivuoan pohjalle. Mutta eipä se voi tälläkään kertaa ruoasta huonompaa tehnyt :P